temppelin päälliköiden: Kreikkalaisessa tekstissä lukee kirjaimellisesti ”päälliköiden”, mutta Lu 22:52:ssa saman kreikan sanan yhteydessä oleva sana ”temppelin” selventää, millaisista päälliköistä oli kyse. Sen perusteella tähänkin jakeeseen on lisätty sana ”temppelin”. Vain Luukas mainitsee temppelin päälliköt (Ap 4:1; 5:24, 26). Heidän alaisuudessaan oli temppelin vartiosto. Päälliköt otettiin mukaan neuvottelemaan Juudaksen kanssa ehkä siksi, että Jeesuksen suunniteltu pidätys saataisiin näyttämään lailliselta.

Pietari ja Johannes: Kirjaim. ”he”.

temppelin päällikkö: Ts. temppelin vartioston päällikkö. Temppelin päällikkö mainitaan myös Ap 5:24, 26:ssa. Ensimmäisellä vuosisadalla tätä virkaa hoiti pappi, joka oli arvoltaan ylimmäisestä papista seuraava. Temppelin päällikkö oli vastuussa pappien palveluksesta, ja hän ylläpiti järjestystä temppelissä ja sen ympäristössä leeviläisistä koostuvan temppelipoliisin avulla. Hänen alaisuudessaan toimi muita päälliköitä. He valvoivat leeviläisiä, jotka avasivat temppelin portit aamulla ja sulkivat ne illalla. Vartijat vartioivat lahjoitusvaroja, huolehtivat yleisestä järjestyksestä ja varmistivat, ettei kukaan päässyt alueille, joille hänellä ei ollut lupaa mennä. Leeviläiset oli jaettu 24 osastoon, joista kukin palveli vuorotellen viikon kerrallaan, kaksi kertaa vuodessa. Todennäköisesti kullakin osastolla oli päällikkö, joka vastasi oman osastonsa toiminnasta temppelin päällikölle. Päälliköillä oli paljon vaikutusvaltaa. Heidät mainitaan niiden ylipappien kanssa, jotka juonittelivat surmatakseen Jeesuksen, ja he tulivat miehineen pidättämään hänet sinä yönä, jona hänet kavallettiin (Lu 22:4 [ks. tutkimisviite], 52).

vanhimmat: Ks. Mt 16:21, tutkimisviite.

kirjanoppineet: Tai ”lainoppineet”. (Ks. sanasto.)

vanhinten: Kirjaim. ”vanhempien miesten”. Kreikan sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä se tarkoittaa juutalaisen kansan johtajia, jotka mainitaan usein ylipappien ja kirjanoppineiden kanssa. Sanhedrin koostui näihin kolmeen ryhmään kuuluvista miehistä. (Mt 21:23; 26:3, 47, 57; 27:1, 41; 28:12; ks. sanasto.)

ylipappi Hannaan ja Kaifaan: Määrittäessään Johannes Kastajan palveluksen tarkan alkamisajan Luukas viittaa päiviin, jolloin kaksi vaikutusvaltaista miestä oli keskeisessä asemassa juutalaisen papiston keskuudessa. Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius oli nimittänyt Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. Vaikka Kaifas olikin ylimmäisenä pappina vuonna 29, Hannasta voitiin sanoa ”ylipapiksi” hänen huomattavan asemansa vuoksi. (Joh 18:13, 24; Ap 4:6.)

ylipappi Hannaan: Rooman Syyrian-provinssin käskynhaltija Quirinius nimitti Hannaan ylimmäiseksi papiksi noin vuonna 6 tai 7, ja hän toimi tuossa tehtävässä noin vuoteen 15 saakka, jolloin roomalaiset panivat hänet viralta. Sen jälkeen Hannaalla ei enää ollut virallisesti ylimmäisen papin arvonimeä, mutta hänellä oli ilmeisesti edelleen paljon valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia ylimmäinen pappi emerituksena ja juutalaisen hierarkian johtohahmona. Viisi hänen poikaansa toimi ylimmäisenä pappina, ja hänen vävynsä Kaifas palveli tuossa tehtävässä noin vuosina 18–36. (Ks. Lu 3:2, tutkimisviite.) Joh 18:13, 19:ssä Hannasta sanotaan ”ylipapiksi”. Samaa kreikan sanaa (arkhiereús) voidaan käyttää sekä virassa olevasta ylimmäisestä papista että huomattavasta papiston jäsenestä, kuten ylimmäisestä papista, joka ei enää ollut virassa. (Ks. sanasto, ”Ylipappi”.)

Kaifaan: Tämä roomalaisten nimittämä ylimmäinen pappi oli taitava diplomaatti, joka pysyi virassaan kauemmin kuin kukaan lähimmistä edeltäjistään. Hänet nimitettiin tehtäväänsä noin vuonna 18, ja hän pysyi siinä noin vuoteen 36 saakka. Kaifas kuulusteli Jeesusta ja luovutti hänet Pilatukselle (Mt 26:3, 57; Joh 11:49; 18:13, 14, 24, 28). Apostolien teoissa hänet mainitaan nimeltä vain tässä jakeessa ja muissa jakeissa hänestä puhutaan ”ylimmäisenä pappina” (Ap 5:17, 21, 27; 7:1; 9:1).

teloittavat hänet paalussa: Tai ”kiinnittävät hänet paaluun”, ”kiinnittävät hänet tolppaan”. Tämä on ensimmäinen niistä yli 40 kohdasta, joissa kreikan verbi stauróō esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa. Verbi kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi staurós, joka on käännetty ”kidutuspaaluksi”. (Ks. Mt 10:38; 16:24; 27:32; tutkimisviitteet; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.) Samaa verbiä käytetään Septuagintassa Est 7:9:ssä, jossa käsketään ripustaa Haman yli 20 m korkeaan paaluun. Klassisessa kreikassa tuo verbi tarkoitti paaluilla aitaamista tai paaluvarustuksen rakentamista.

Nasaretilaisen: Ks. Mr 10:47, tutkimisviite.

teloititte paalussa: Tai ”kiinnititte paaluun”, ”kiinnititte tolppaan”. (Ks. Mt 20:19, tutkimisviite; sanasto, ”Kidutuspaalu” ja ”Paalu”.)

Nasaretilainen: Kuvaileva nimitys, jota käytettiin Jeesuksesta ja myöhemmin hänen seuraajistaan (Ap 24:5). ”Jeesus” oli tavallinen nimi juutalaisten keskuudessa, ja siksi henkilöllisyyttä yleensä tarkennettiin. Raamatun aikoina oli tapana yhdistää ihmisiin heidän kotipaikkansa nimi (2Sa 3:2, 3; 17:27; 23:25–39; Na 1:1; Ap 13:1; 21:29). Jeesus kasvoi Nasaretissa Galileassa, joten oli luontevaa yhdistää häneen tuon kaupungin nimi. Häntä sanottiin ”Nasaretilaiseksi” monissa eri tilanteissa (Mr 1:23, 24; 10:46, 47; 14:66–69; 16:5, 6; Lu 24:13–19; Joh 18:1–7). Hän hyväksyi tuon nimityksen ja käytti sitä itsekin (Joh 18:5–8; Ap 22:6–8). Pilatus kirjoitti kidutuspaalun kilpeen hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi tekstin ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas” (Joh 19:19, 20). Vuoden 33 helluntaista lähtien apostolit ja muut käyttivät Jeesuksesta usein nimitystä ”Nasaretilainen” tai sanoivat hänen olevan ”Nasaretista” (Ap 2:22; 3:6; 4:10; 6:14; 10:38; 26:9). (Ks. myös Mt 2:23, tutkimisviite.)

pääkulmakivi: Ks. Mt 21:42, tutkimisviite.

pääkulmakivi: Tai ”tärkein kivi”. Ps 118:22:ssa oleva heprean ilmaus ja tässä käytetty kreikan ilmaus merkitsevät kirjaimellisesti ’kulman päätä’. Ilmaus on ymmärretty eri tavoin, mutta ilmeisesti se tarkoittaa kiveä, joka asetettiin kahden seinän yläkulmaan pitämään ne yhdessä. Jeesus lainasi tätä ennustusta ja osoitti, että hän itse oli ”pääkulmakivi”. Aivan kuten rakennuksen ylin kivi on huomattavalla paikalla, Jeesus Kristus on voidelluista koostuvan kristillisen seurakunnan – hengellisen temppelin – ylimpänä oleva huomattavin kivi.

suorapuheisuuden: Tai ”rohkeuden”, ”pelottomuuden”. Kreikan sana parrēsía on käännetty myös vastineilla ”täysin vapaasti”, ”luottaa” (Ap 28:31; 1Jo 5:14). Tämä substantiivi ja samaan sanueeseen kuuluva verbi parrēsiázomai, joka on usein käännetty vastineilla ”julistaa rohkeasti”, ”puhua rohkeasti”, esiintyvät Apostolien teoissa useita kertoja, ja ne kuvailevat hyvin varhaiskristittyjen saarnaamistyötä (Ap 4:29, 31; 9:27, 28; 13:46; 14:3; 18:26; 19:8; 26:26).

koulunkäymättömiä: Tai ”oppimattomia”. Kreikan sana agrámmatos voi tarkoittaa luku- ja kirjoitustaidotonta, mutta tässä tekstiyhteydessä se viittaa todennäköisesti sellaiseen, joka ei ollut opiskellut rabbien kouluissa. Ensimmäisellä vuosisadalla useimmat juutalaiset osasivat nähtävästi lukea ja kirjoittaa, osittain siksi että monissa synagogissa oli koulu. Pietari ja Johannes eivät olleet kuitenkaan käyneet rabbien kouluja, niin kuin ei ollut Jeesuskaan (vrt. Joh 7:15). Jeesuksen ajan uskonnollinen eliitti hyväksyi ainoastaan näissä kouluissa annetun uskonnollisen koulutuksen. Saddukeukset ja fariseukset epäilemättä ajattelivat, että Pietari ja Johannes eivät olleet päteviä opettamaan ja selittämään kansalle Mooseksen lakia. Lisäksi nämä opetuslapset olivat kotoisin Galileasta, missä useimmat ihmiset olivat maanviljelijöitä, paimenia ja kalastajia. Jerusalemissa ja Juudeassa asuvat uskonnolliset johtajat ja muut ihmiset ilmeisesti halveksivat galilealaisia ja pitivät Pietaria ja Johannesta ”koulunkäymättöminä ja tavallisina ihmisinä”. (Joh 7:45–52; Ap 2:7.) Jumala ei kuitenkaan suhtautunut heihin näin (1Ko 1:26–29; 2Ko 3:5, 6; Ja 2:5). Jeesus oli ennen kuolemaansa kouluttanut ja valmentanut heitä ja muita opetuslapsiaan monipuolisesti (Mt 10:1–42; Mr 6:7–13; Lu 8:1; 9:1–5; 10:1–42; 11:52). Ylösnousemuksensa jälkeen hän opetti seuraajiaan edelleen pyhän hengen välityksellä (Joh 14:26; 16:13; 1Jo 2:27).

sanhedrininsalin: Tai ”sanhedrinin”. (Ks. Lu 22:66, tutkimisviite.)

sanhedrininsaliinsa: Tai ”sanhedriniinsa”. Sanhedrin oli juutalaisten ylin tuomioistuin, joka toimi Jerusalemissa. ”Sanhedrininsaliksi” tai ”sanhedriniksi” käännetty kreikan sana (synédrion) merkitsee kirjaimellisesti ’yhdessä istumista’. Sanaa käytettiin yleensä kokoontumisesta tai kokouksesta, mutta Israelissa sillä voitiin tarkoittaa uskonnollista tuomioistuinta. Se voi viitata joko ihmisiin, joista tuomioistuin koostui, tai rakennukseen tai paikkaan, jossa se kokoontui. (Ks. Mt 5:22, tutkimisviite, ja sanasto, ”Sanhedrin”; ks. myös liite B12, johon on merkitty sanhedrininsalin mahdollinen sijaintipaikka.)

ihmeen: Tai ”merkin”. Kreikan sana sēmeíon (käännetty usein vastineella ”merkki”) tarkoittaa tässä ihmetekoa, joka todistaa Jumalan tuesta.

Suvereeni Herra: Kreikan sanan despótēs perusmerkitys on ’herra’, ’isäntä’, ’omistaja’ (1Ti 6:1; Tit 2:9; 1Pi 2:18). Kun sitä käytetään puhuteltaessa Jumalaa, kuten tässä jakeessa sekä Lu 2:29:ssä ja Il 6:10:ssä, se käännetään ilmauksella ”suvereeni Herra”, joka tuo esiin hänen herruutensa ylivertaisuuden. Joissain käännöksissä sen vastineena on esimerkiksi ”Suvereeni”, ”Herra” tai ”Valtias”. Joissain Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten hepreankielisissä käännöksissä käytetään tässä heprean sanaa ʼAdonáj (’suvereeni Herra’), mutta ainakin yhdessä hepreankielisessä käännöksessä on Tetragrammi.

Kristuksen: Tai ”Voidellun”, ”Messiaan”. Arvonimi ”Kristus” juontuu kreikan sanasta Khristós, ja sitä vastaa arvonimi ”Messias” (hepr. mašíaḥ). Molemmat merkitsevät ’voideltua’. (Ks. Mt 1:1, tutkimisviite, ja tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanoja Jehovan Kristuksen.)

Messiaan: Tai ”Voidellun”. Kreikan sana Messías (translitterointi heprean sanasta mašíaḥ) esiintyy Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kaksi kertaa (ks. Joh 4:25). Arvonimi mašíaḥ juontuu heprean verbistä mašáḥ, joka merkitsee ’voidella’, ’levittää (nestettä)’ (2Mo 29:2, 7). Raamatun aikoina papit, hallitsijat ja profeetat asetettiin tehtäväänsä voitelemalla heidät öljyllä (3Mo 4:3; 1Sa 16:3, 12, 13; 1Ku 19:16). Tässä Joh 1:41:ssä arvonimen ”Messias” perässä on selitys: joka on käännettynä ”Kristus”. Arvonimi ”Kristus” (kreik. Khristós) esiintyy Kreikkalaisissa kirjoituksissa yli 500 kertaa ja vastaa arvonimeä ”Messias”. Molemmat merkitsevät ’voideltua’. (Ks. Mt 1:1, tutkimisviite.)

jonka sinä olit voidellut: Tai ”josta sinä olit tehnyt Kristuksen”, ”josta sinä olit tehnyt Messiaan”. Arvonimi Khristós (’Kristus’) tulee kreikan verbistä khríō, jota käytetään tässä kohdassa. Se tarkoittaa kirjaimellisesti öljyn kaatamista jonkun päälle. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä verbiä käytetään vain uskonnollisessa ja kuvaannollisessa merkityksessä, jolloin se tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee jonkun huolehtimaan jostain erikoistehtävästä hänen ohjauksessaan. Sama kreikan verbi esiintyy myös Lu 4:18; Ap 10:38; 2Ko 1:21; Hpr 1:9:ssä. Toinen kreikan verbi aleífō tarkoittaa kirjaimellisen öljyn tai voiteen levittämistä iholle. Näitä aineita käytettiin ihon hoitamiseen tai lääkitsemiseen tai ruumiin valmistamiseen hautaamista varten (Mt 6:17; Mr 6:13; 16:1; Lu 7:38, 46; Ja 5:14).

Jehovaa: Tässä Ps 2:2:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

voideltuaan: Tai ”Kristustaan”, ”Messiastaan”. Tässä käytetään kreikan sanaa Khristós, josta juontuu arvonimi ”Kristus”. Ps 2:2:ssa, jota tässä lainataan, on vastaava heprean sana mašíaḥ (’voideltu’), josta juontuu arvonimi ”Messias”. (Ks. Lu 2:26; Joh 1:41; Ap 4:27; tutkimisviitteet.)

jonka sinä olit voidellut: Tai ”josta sinä olit tehnyt Kristuksen”, ”josta sinä olit tehnyt Messiaan”. Arvonimi Khristós (’Kristus’) tulee kreikan verbistä khríō, jota käytetään tässä kohdassa. Se tarkoittaa kirjaimellisesti öljyn kaatamista jonkun päälle. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä verbiä käytetään vain uskonnollisessa ja kuvaannollisessa merkityksessä, jolloin se tarkoittaa sitä, että Jumala valitsee jonkun huolehtimaan jostain erikoistehtävästä hänen ohjauksessaan. Sama kreikan verbi esiintyy myös Lu 4:18; Ap 10:38; 2Ko 1:21; Hpr 1:9:ssä. Toinen kreikan verbi aleífō tarkoittaa kirjaimellisen öljyn tai voiteen levittämistä iholle. Näitä aineita käytettiin ihon hoitamiseen tai lääkitsemiseen tai ruumiin valmistamiseen hautaamista varten (Mt 6:17; Mr 6:13; 16:1; Lu 7:38, 46; Ja 5:14).

Jehovaa: Tässä Ps 2:2:sta otetussa lainauksessa on heprealaisessa alkutekstissä Jumalan nimi, jota edustaa neljä heprean konsonanttia (translitteroituina JHWH). (Ks. liite C.)

Jehova: Jakeen sanat ovat osa rukousta, joka on osoitettu ”suvereenille Herralle” (Ap 4:24b). Ilmaus ”suvereeni Herra” on käännös kreikan sanasta despótēs, ja sitä käytetään Jumalasta myös Lu 2:29:ssä olevassa rukouksessa. Tässä Apostolien tekojen rukouksessa Jeesusta sanotaan Jumalan ”pyhäksi palvelijaksi” (Ap 4:27, 30). Opetuslasten rukous sisältää lainauksen Ps 2:1, 2:sta, jossa on Jumalan nimi (ks. Ap 4:26, tutkimisviite). Lisäksi Jehovalle esitetty pyyntö kuule heidän uhkauksensa, ts. sanhedrinin uhkaukset, muistuttaa sanamuodoltaan Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa olevia rukouksia. Esimerkiksi 2Ku 19:16, 19:ssä ja Jes 37:17, 20:ssä on samantyyppisiä rukouksia, joissa käytetään Jumalan nimeä. (Ks. liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 4:29.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

olivat rukoilleet hartaasti: Kreikan verbi déomai tarkoittaa harrasta rukoilemista, johon liittyy voimakas tunne. Samaan sanueeseen kuuluva substantiivi déēsis on usein käännetty vastineella ”harras rukous”, ja sen on sanottu tarkoittavan ”sydämestä lähtevää nöyrää pyyntöä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa tätä substantiivia käytetään vain rukouksista, jotka esitetään Jumalalle. Jopa Jeesus ”esitti voimakkain huudoin ja kyynelin hartaita rukouksia ja myös pyyntöjä hänelle, joka pystyi pelastamaan hänet kuolemasta” (Hpr 5:7). Monikkomuoto ”hartaita rukouksia” osoittaa, että Jeesus rukoili Jehovaa tällä tavalla useammin kuin kerran. Esimerkiksi Getsemanen puutarhassa hän rukoili palavasti yhä uudelleen. (Mt 26:36–44; Lu 22:32.)

Jumalan sanaa: Tämä ilmaus esiintyy monta kertaa Apostolien teoissa (Ap 6:2, 7; 8:14; 11:1; 13:5, 7, 46; 17:13; 18:11). Tässä ”Jumalan sana” tarkoittaa kristillistä sanomaa, joka on lähtöisin Jehova Jumalalta ja joka tähdentää Jeesuksen Kristuksen tärkeää osaa Jumalan tarkoituksen toteutumisessa.

yksi sydän ja sielu: Tämä ilmaus kuvailee uskovien joukon yksimielisyyttä ja yhtenäisyyttä. Fil 1:27:ssä ilmaus ”yksimielisinä” eli kirjaimellisesti ”yhtenä sieluna” (alav.) voitaisiin kääntää myös ”yhtenä miehenä”. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa ilmauksella ”yksi sydän” kuvaillaan sitä, että halutaan tai tehdään jotain yksimielisesti (1Ai 12:38, alav.; 2Ai 30:12, alav.). Lisäksi sanat ”sydän” ja ”sielu” mainitaan usein yhdessä, kun viitataan koko sisäiseen ihmiseen (5Mo 4:29; 6:5; 10:12; 11:13; 26:16; 30:2, 6, 10). Kreikan ilmausta käytetään tässä samalla tavalla, ja se voitaisiin kääntää ”aivan samanlainen ajattelutapa ja yhteinen päämäärä”. Jeesus olikin rukoillut, että hänen seuraajansa olisivat erilaisista taustoista huolimatta ”yhtä” (Joh 17:21).

lohdutuksen poikaa: Tai ”rohkaisun poikaa”. Käännös lisänimestä Barnabas, joka oli annettu opetuslapsi Joosefille. Koska Joosef oli yleinen nimi juutalaisten keskuudessa, apostolit olivat ehkä käytännön syistä antaneet hänelle tuon lisänimen (vrt. Ap 1:23). Kuten tämän jakeen sanaa poikaa selittävässä tutkimisviitteessä osoitetaan, ilmauksella ”jonkin (tai jonkun) poika” kuvailtiin joskus ihmisen huomattavaa ominaisuutta tai ominaispiirrettä. Lisänimi ”lohdutuksen poika” kertoi ilmeisesti siitä, että Joosef osasi erityisen hyvin rohkaista ja lohduttaa toisia. Luukas sanoo, että kun Joosef (Barnabas) lähetettiin Syyrian Antiokian seurakuntaan, hän alkoi ”rohkaista” toisia kristittyjä (Ap 11:22, 23). Vastineella ”rohkaista” käännetty kreikan verbi (parakaléō) kuuluu samaan sanueeseen kuin kreikan substantiivi (paráklēsis), joka on Ap 4:36:ssa käännetty vastineella ”lohdutus”. (Ks. tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa poikaa.)

poikaa: Hepreassa, arameassa ja kreikassa ilmauksella ”jonkin (tai jonkun) poika” voidaan kuvailla ihmisen huomattavaa ominaisuutta tai ominaispiirrettä tai luonnehtia jotain ihmisryhmää. Esimerkiksi 5Mo 3:18:ssa ”pelottomat miehet” eli rohkeat soturit ovat kirjaimellisesti ”kyvyn poikia”. Job 1:3:ssa vastineella ”itämaalaiset” käännetty ilmaus kuuluu kirjaimellisesti ”idän pojat”. 1Sa 25:17:ssä vastineella ”kelvoton” käännetty ilmaus on kirjaimellisesti ”belialin poika”, ts. ”arvottomuuden poika”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ihmisistä, jotka toimivat tietyllä tavalla tai ilmaisevat tiettyä ominaisuutta, käytetään esimerkiksi ilmauksia ”valtakunnan pojat”, ”Paholaisen pojat”, ”Korkeimman pojat” sekä ”valon pojat ja päivän pojat” (Mt 13:38; Lu 6:35; 1Te 5:5).