1. Mikä esti Aadamin ja Eevan perhettä menemästä Eedenin puutarhaan, ja mitä Abel toivoi enemmän kuin mitään muuta?

ABEL katseli lammaskatrastaan, kun se laidunsi kaikessa rauhassa kukkulan rinteellä. Sitten hänen katseensa kenties etsiytyi kaukana lampaiden takana häämöttävään paikkaan, jossa juuri ja juuri näkyi jotain hohdetta. Hän tiesi, että siellä oli leimuava miekka, joka kääntyili jatkuvasti, koskaan pysähtymättä, ja esti pääsyn Eedenin puutarhaan. Hänen vanhempansa olivat kerran eläneet tuossa puutarhassa, mutta nyt sinne eivät voineet mennä sen enempää he kuin heidän lapsensakaan. Loppuiltapäivän tuuli leyhytteli Abelin hiuksia, kun hän nosti silmänsä taivasta kohti ja ajatteli Luojaansa. Korjaantuisivatko ihmisen ja Jumalan rikkoontuneet välit milloinkaan? Tätä Abel toivoi enemmän kuin mitään muuta.

2–4. Millä tavoin Abel puhuu meille nykyään?

² Abel puhuu meille nykyään. Voitko kuulla hänen puhuvan? Se saattaa tuntua sinusta mahdottomalta, sillä kuolihan tuo Aadamin toinen poika jo lähes kuusituhatta vuotta sitten ja on aikaa sitten muuttunut maan tomuksi. Raamattu sitä paitsi opettaa, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” (Saarn. 9:5, 10). Raamattuun ei liioin ole kirjoitettu muistiin ensimmäistäkään Abelin lausumaa sanaa. Miten hän siis voisi puhua meille?

³ Apostoli Paavali sanoi Abelista Jumalan henkeyttämänä: ”Sen välityksellä hän vielä kuoltuaankin puhuu.” (Lue Heprealaiskirjeen 11:4.) Minkä välityksellä? Uskon. Abel oli ensimmäinen ihminen, joka kasvatti tätä arvokasta ominaisuutta. Hän osoitti niin vahvaa uskoa, että hänen esimerkkinsä sykkii elämää vielä nykyäänkin mallina meille. Jos otamme oppia Abelin uskosta ja pyrimme jäljittelemään sitä, kertomus hänestä puhuu meille hyvin todellisella ja vaikuttavalla tavalla.

⁴ Raamattu kertoo Abelista kuitenkin kovin vähän, joten mitä voimme oppia hänestä ja hänen uskostaan? Katsotaanpa.

5. Mitä Jeesuksen Abeliin yhdistämät sanat ”maailman perustamisesta” tarkoittavat? (Ks. myös alaviite.)

⁵ Abel syntyi ihmishistorian aamun sarastaessa. Myöhemmin Jeesus yhdisti hänet ”maailman perustamiseen”. (Lue Luukkaan 11:50, 51.) Jeesus ilmeisesti tarkoitti niiden ihmisten maailmaa, jotka voidaan lunastaa synnistä. Abel oli neljäs koskaan elänyt ihminen mutta ilmeisesti ensimmäinen, jonka Jumala katsoi lunastuskelpoiseksi. * Hän ei selvästikään kasvanut kovinkaan hyvien vaikutteiden piirissä.

6. Millaiset vanhemmat Abelilla oli?

⁶ Vaikka maailma oli nuori, ihmisperheen ylle oli jo langennut synkkä varjo. Abelin vanhemmat Aadam ja Eeva olivat todennäköisesti kauniita, elinvoimaisia ihmisiä, mutta he olivat tehneet elämässään raskaan virheen, ja he tiesivät sen. He olivat olleet täydellisiä, ja heidän edessään oli ollut ikuinen elämä, mutta sitten he olivat kapinoineet Jehova Jumalaa vastaan ja heidät oli karkotettu paratiisikodistaan Eedenin puutarhasta. Koska he asettivat omat mielihalunsa kaiken muun – jopa jälkeläistensä tarpeiden – edelle, he menettivät täydellisyytensä ja mahdollisuuden elää ikuisesti. (1. Moos. 2:15–3:24.)

7, 8. Mitä Eeva sanoi, kun Kain syntyi, ja mitä hänellä oli ehkä mielessään?

⁷ Aadamin ja Eevan elämä puutarhan ulkopuolella oli vaikeaa.  Silti ensimmäinen lapsi sai nimekseen Kain eli ’jokin aikaansaatu’, ja Eeva huudahti: ”Olen saanut aikaan miehen Jehovan avulla.” Kun hän sanoi näin, hänellä oli ehkä mielessään Jehovan Eedenissä antama profeetallinen lupaus siitä, että ”nainen” tuottaisi ”siemenen” eli jälkeläisen, joka aikanaan tuhoaisi Aadamia ja Eevaa pettäneen pahansuovan olennon. (1. Moos. 3:15; 4:1.) Kuvitteliko Eeva, että hän oli tuo ennustuksen nainen ja Kain luvattu ”siemen”?

⁸ Jos Eeva kuvitteli näin, hän erehtyi pahan kerran. Mikäli hän ja Aadam vielä ruokkivat Kainin mieltä sellaisilla ajatuksilla pojan kasvaessa, he vain pönkittivät hänen epätäydelliselle ihmiselle ominaista ylpeyttään. Myöhemmin Eeva synnytti toisen pojan, mutta tästä lapsesta ei enää sanota mitään mahtipontista. Hänelle annettiin nimeksi Abel, joka saattaa merkitä ’uloshengitystä’ tai ’turhuutta’. (1. Moos. 4:2.) Kertoiko nimen valinta siitä, ettei Abeliin liitetty yhtä suuria toiveita kuin Kainiin? Se jää arvailujen varaan.

9. Mitä nykyajan vanhemmat voivat oppia ensimmäisistä vanhemmista?

⁹ Nykyajan vanhemmat voivat oppia paljon noista ensimmäisistä vanhemmista. Ruokitteko sanoillanne ja teoillanne lastenne ylpeyttä, kunnianhimoa ja itsekkäitä taipumuksia vai opetatteko heitä rakastamaan Jehova Jumalaa ja etsimään hänen ystävyyttään? Ikävä kyllä ensimmäiset vanhemmat eivät kantaneet vastuutaan. Silti heidän jälkeläisillään oli toivoa.

10, 11. Millaista työtä Kain ja Abel tekivät, ja mitä ominaisuutta Abel kehitti?

¹⁰ Poikien varttuessa Aadam epäilemättä opetti heidät tekemään työtä perheen elannon hyväksi. Kain alkoi viljellä maata, ja Abel ryhtyi kasvattamaan lampaita.

¹¹ Abel teki lisäksi jotain vielä paljon tärkeämpää. Vuosien mittaan hän kehitti sitä kaunista ominaisuutta, josta Paavali myöhemmin kirjoitti, nimittäin uskoa. Abel ei kuitenkaan voinut ottaa esimerkkiä kenestäkään ihmisestä. Miten hän sitten kasvatti uskoa Jehova Jumalaan? Mietitäänpä kolmea vahvaa perustetta, joihin hän saattoi pohjata uskonsa.

12, 13. Miten Jehovan luomistekojen tarkkaileminen saattoi auttaa Abelia kasvattamaan uskoa?

¹² Jehovan luomisteot. Vaikka Jehova oli kironnut maan, niin että se kasvoi maanviljelyä haittaavia orjantappuroita ja ohdakkeita, se tuotti kuitenkin yllin kyllin ravintoa ensimmäisen perheen tarpeisiin. Kirous ei toisaalta koskenut lintuja, kaloja ja muita eläimiä eikä vuoria, järviä, jokia ja meriä, saati taivasta,  pilviä, aurinkoa, kuuta ja tähtiä. Katsoipa Abel minne hyvänsä, hän näki todisteita kaiken Luojan, Jehova Jumalan, syvästä rakkaudesta, viisaudesta ja hyvyydestä. (Lue Roomalaiskirjeen 1:20.) Näiden asioiden mietiskeleminen arvostavassa hengessä epäilemättä vahvisti Abelin uskoa.

¹³ Abel pohti varmasti myös hengellisiä kysymyksiä. Kuvittele hänet paimentamassa laumaansa. Lammaspaimen joutui kävelemään pitkiä matkoja. Etsiessään jatkuvasti kaikkein vehreimpiä laitumia, parhaita juomapaikkoja ja suojaisimpia lepopaikkoja hän johdatti noita lauhkeita eläimiä kukkuloiden, laaksojen ja jokien yli. Kaikista luontokappaleista juuri lampaat näyttivät avuttomimmilta, aivan kuin ne olisi suunniteltu ihmisen opastettavaksi ja suojeltavaksi. Oivalsiko Abel, että hänkin tarvitsi opastusta, suojelua ja huolenpitoa joltakulta ihmistä paljon viisaammalta ja voimakkaammalta? Tällaisia ajatuksia hän varmaankin esitti usein rukouksissaan, ja näin hänen uskonsa kasvoi.

14, 15. Mitä mietittävää Jehovan sanat antoivat Abelille?

¹⁴ Jehovan sanat. Aadam ja Eeva kertoivat varmasti pojilleen karkotukseen johtaneista Eedenin puutarhan tapahtumista, joten Abelilla riitti mietittävää.

¹⁵ Jehova oli sanonut, että maa olisi kirottu, eikä Abel voinut olla näkemättä sen seurauksena kasvavia orjantappuroita ja ohdakkeita. Lisäksi Jehova oli ennustanut, että raskaus ja synnytys tuottaisivat Eevalle kipua, ja näidenkin sanojen Abel epäilemättä havaitsi pitävän paikkansa, kun perheeseen syntyi lisää lapsia. Jehova oli nähnyt ennalta, että Eeva kaipaisi tasapainottomalla tavalla miehensä rakkautta ja huomiota ja että Aadam puolestaan hallitsisi vaimoaan. Abel näki omin silmin tämän kaiken olevan murheellista todellisuutta. Jehovan sana osoittautui kaikessa luotettavaksi, joten Abelilla oli vahvat perusteet uskoa hänen lupaukseensa ”siemenestä” eli jälkeläisestä, joka jonain päivänä oikaisisi Eedenissä alkaneet vääryydet. (1. Moos. 3:15–19.)

16, 17. Mitä Abel kenties oppi Jehovan kerubeilta?

 ¹⁶ Jehovan palvelijat. Abelilla ei ollut yhtään hyvää esimerkkiä ihmisten joukossa, mutta ihmiset eivät olleet ainoita älyllisiä olentoja maan päällä siihen aikaan. Kun Aadam ja Eeva karkotettiin paratiisista, Jehova varmisti, etteivät he eivätkä heidän jälkeläisensä enää pääsisi sinne, asettamalla sen suulle vartioon kerubeja – hyvin korkea-arvoisia enkeleitä – sekä jatkuvasti kääntyilevän leimuavan miekan. (Lue 1. Mooseksen kirjan 3:24.)

¹⁷ Kuvittele, miltä Abelista tuntui pikkupoikana katsella kerubeja. Noiden aineellistuneiden enkelien ulkonäkö kertoi valtavasta voimasta, ja alati kääntyilevä leimuava miekka herätti sekin syvää kunnioitusta. Huomasiko Abel varttuessaan kerubien koskaan kyllästyvän ja jättävän paikkaansa? Ei. Nuo älykkäät, voimakkaat olennot pysyivät asemissaan yötä päivää, vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Näin Abel sai tietää, että Jehova Jumalalla oli vanhurskaita, vakaita palvelijoita. Kerubeissa hän näki sellaista uskollisuutta ja tottelevaisuutta Jehovalle, jota hän ei havainnut omassa perheessään. Enkelien esimerkki epäilemättä vahvisti hänen uskoaan.

18. Miksi meillä on erinomaiset mahdollisuudet rakentaa uskoa?

¹⁸ Kun Abel mietiskeli Jehovan luomakuntaa, hänen sanojaan ja hänen enkelipalvelijoidensa esimerkkiä, hänen uskonsa lujittui. Abelin esimerkki puhuu vuorostaan meille. Etenkin nuorille voi olla rohkaisevaa tietää, että he voivat kasvattaa aitoa uskoa Jehova Jumalaan riippumatta siitä, miten muu perhe toimii.  Meitä ympäröivät luomakunnan ihmeet, käytettävissämme on koko Raamattu ja lisäksi esimerkkeinämme on monia uskon miehiä ja naisia, joten meillä on kaikki mahdollisuudet rakentaa vahva usko.

19. Minkä syvällisen totuuden Abel aikanaan ymmärsi?

¹⁹ Kun Abelin usko Jehovaan kasvoi, hän halusi löytää jonkin keinon ilmaista sitä konkreettisesti. Mutta mitä pieni ihminen voisi antaa kaikkeuden Luojalle? Jumala ei tietenkään tarvinnut ihmisiltä lahjoja tai apua. Aikanaan Abel ymmärsi kuitenkin syvällisen totuuden: jos hän yksinkertaisesti antaisi Jehovalle oikeista vaikuttimista parasta, mitä hänellä oli, se miellyttäisi hänen rakastavaa Isäänsä.

20, 21. Mitä Kain ja Abel uhrasivat Jehovalle, ja miten Jehova reagoi?

²⁰ Abel valmistautui uhraamaan katraansa lampaita. Hän valitsi parhaat yksilöt, esikoiset, ja otti niistä osat, jotka näyttivät parhailta. Samaan aikaan myös Kain etsi Jumalan suosiota ja siunausta ja valmisti uhrin sadostaan. Hänellä oli kuitenkin erilaiset vaikuttimet kuin Abelilla, mikä tuli ilmi, kun veljekset esittivät uhrilahjansa.

²¹ Aadamin molemmat pojat uhrasivat uhrinsa mahdollisesti polttamalla ne alttarilla, ehkäpä kerubien näköpiirissä, sillä nämä olivat Jehovan ainoat elävät edustajat maan päällä siihen aikaan. Jehova reagoi! Kertomuksessa sanotaan: ”Jehova katsoi suopeasti Abelia ja hänen uhrilahjaansa.” (1. Moos. 4:4.) Raamattu ei kerro, millä tavalla Jumala ilmaisi suopean suhtautumisensa.

22, 23. Miksi Jehova suhtautui suosiollisesti Abelin uhriin?

²² Miksi Abel sai Jumalan suosion? Johtuiko se hänen uhristaan? Hän uhrasi elävän, hengittävän olennon vuodattaen sen kallisarvoisen elämänveren. Ymmärsikö hän, miten arvokas sellainen uhri olisi? Satoja vuosia myöhemmin Jumala valitsi virheettömän karitsan vertauskuvaksi omasta täydellisestä Pojastaan, ”Jumalan Karitsasta”, jonka viaton veri vuodatettaisiin uhriksi (Joh. 1:29; 2. Moos. 12:5–7). Tähän kaikkeen liittyi epäilemättä paljon sellaista, mitä Abel ei tiennyt eikä ymmärtänyt.

²³ Varmaa on, että Abel uhrasi parasta, mitä hänellä oli. Jehova katsoi suopeasti paitsi uhrilahjaa myös sen esittäjää. Abelin vaikuttimena oli rakkaus ja aito usko Jehovaan.

24. a) Miksi sanomme, ettei Kainin uhrissa itsessään ollut mitään vikaa? b) Missä mielessä Kain oli samanlainen kuin monet nykyään elävät ihmiset?

²⁴ Toisin oli Kainin laita. Jehova ”ei katsonut lainkaan  suopeasti Kainiin ja hänen uhrilahjaansa” (1. Moos. 4:5). Uhrissa itsessään ei ollut mitään vikaa, sillä myöhemmin Jumalan laki salli uhrata maan satoa (3. Moos. 6:14, 15). Raamattu kuitenkin kertoo, että Kainin ”teot olivat pahat”. (Lue 1. Johanneksen kirjeen 3:12.) Monien nykyään elävien tavoin hän ilmeisesti ajatteli, että pelkkä jumalisen antaumuksen ulkonainen ilmaiseminen riitti. Hänellä ei ollut todellista uskoa eikä rakkautta Jehovaan, mikä kävi pian ilmi hänen teoistaan.

25, 26. Minkä varoituksen Jehova esitti Kainille, mutta mitä Kain teki?

²⁵ Halusiko Kain ottaa oppia Abelista tajuttuaan, ettei hän ollut saanut Jehovan suosiota? Ei, vaan hänessä syttyi silmitön viha veljeään kohtaan. Jehova näki, mitä hänen sydämessään tapahtui, ja yritti kärsivällisesti puhua hänelle järkeä. Kain oli vaarassa syyllistyä vakavaan syntiin, mutta hän voisi saada ”korotuksen”, Jehovan hyväksynnän, jos hän muuttaisi suuntaansa. (1. Moos. 4:6, 7.)

²⁶ Kain ei välittänyt Jumalan varoituksesta. Hän pyysi luottavaisen nuoremman veljensä mukaansa kedolle, ja siellä hän kävi hänen kimppuunsa ja murhasi hänet (1. Moos. 4:8). Näin Abelista tuli tavallaan ensimmäinen uskonnollisen vainon uhri, ensimmäinen marttyyri. Hän kuoli, mutta hänen tarinansa ei suinkaan päättynyt.

27. a) Mistä tiedämme varmasti, että Abel odottaa ylösnousemusta? b) Miksi voimme olla varmoja, että tapaamme Abelin vielä jonain päivänä?

²⁷ Abelin veri kuvaannollisesti huusi Jehova Jumalalta kostoa eli oikeutta, ja Jumala huolehti oikeuden toteutumisesta rankaisemalla Kainia hänen rikoksestaan (1. Moos. 4:9–12). Mikä vielä tärkeämpää, kertomus Abelin uskosta puhuu meille nykyään. Hän eli kenties noin sata vuotta, mikä oli lyhyt ihmisikä siihen aikaan, mutta hän käytti nuo vuodet hyvin, ja kuollessaan hän tiesi, että hänen taivaallinen Isänsä Jehova hyväksyi hänet ja rakasti häntä (Hepr. 11:4). Ei ole epäilystäkään siitä, että hän on turvassa Jehovan rajattomassa muistissa ja odottaa ylösnousemusta maanpäälliseen paratiisiin (Joh. 5:28, 29). Tapaatko hänet siellä? Se on mahdollista, jos päätät kuunnella, kun Abel puhuu, ja jäljitellä hänen huomattavaa uskoaan.