Jotkut lähellä kuolemaa käyneet ihmiset sanovat irtautuneensa ruumiistaan tai nähneensä kirkkaan valon tai jonkin hyvin kauniin maiseman. Kirjan Muistikuvia kuolemasta mukaan ”jotkut pitivät tuota kokemusta etuoikeutettuna välähdyksenä toisenlaisen olemassaolon maailmaan”. Raamatussa ei mainita tällaisia kuolemanrajakokemuksia, mutta siinä esitetään eräs perustotuus, joka osoittaa, että ne eivät voi olla välähdyksiä kuolemanjälkeisestä elämästä.

 Kuolleet ovat tiedottomia.

Raamatussa sanotaan, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään” (Saarnaaja 9:5). Kuollessaan ihminen ei siirry toiseen todellisuuteen tai olomuotoon, vaan hän lakkaa olemasta. Käsitys, jonka mukaan sielu jää eloon ruumiin kuollessa, ei ole peräisin Raamatusta (Hesekiel 18:4). Siksi mitkään kuolemanrajakokemukset eivät voi olla välähdyksiä taivaasta, helvetistä tai jostain muusta tuonpuoleisesta.

 Mitä Lasarus kertoi kuolemanjälkeisestä elämästä?

Raamatussa kerrotaan Lasaruksesta, joka kuoli mutta jonka Jeesus herätti takaisin eloon neljän päivän kuluttua (Johannes 11:38–44). Mikäli Lasarus olisi ollut jossain tuonpuoleisessa, olisi ollut julmaa palauttaa hänet elämään ihmisenä. Raamatussa ei kuitenkaan sanota Lasaruksen kertoneen mitään tuonpuoleisesta elämästä. Jos hänellä olisi ollut tällainen kokemus, hän olisi varmastikin puhunut siitä. Jeesus vertasikin Lasaruksen kuolemaa uneen. Ollessaan kuollut Lasarus ei tiennyt ympäröivästä maailmasta mitään. (Johannes 11:11–14.)