Ensimmäinen tunti syntymän jälkeen on vauvalle ratkaisevan tärkeä. Minkä vuoksi? Koska se vahva side, jonka äiti muodostaa lapseensa tuona aikana, edistää merkittävästi lapsen kasvua ja kehitystä. *

Mikä saa äidin huolehtimaan hellästi vastasyntyneestä vauvastaan? Professori Jeannette Crenshaw selittää, että kohonnut oksitosiini-hormonin määrä elimistössä ”stimuloi hoivaamisviettiä syntymän jälkeen, kun äiti koskettaa, katselee ja imettää vauvaansa”. Toinen hormoni, jota tuona aikana erittyy, ”auttaa äitiä reagoimaan siihen, mitä vauva tekee,” ja edistää äidin ja lapsen vuorovaikutusta. (The Journal of Perinatal Education.) Miksi tämä on merkittävää?

Läheinen suhde äidin ja vauvan välillä on rakastavan Luojamme Jehova * Jumalan ansiota. Kuningas Daavid antoi Jumalalle kunnian siitä, että hän oli tullut ”esiin kohdusta” ja tuntenut olonsa turvalliseksi äitinsä sylissä. Hän rukoili: ”Minut uskottiin huolenpitoosi jo syntyessäni, siitä lähtien kun olin äitini kohdussa, sinä olet ollut Jumalani.” (Psalmit 22:9, 10.) *

MIETI: Jos Jumala loi tällaisen monimutkaisen mekanismin varmistamaan sen, että äiti kiinnittää huomiota vauvan tarpeisiin ja pitää tästä hellästi huolta, on loogista olettaa, että Jumala itse on kiinnostunut meistä. Olemmehan ”Jumalan lapsia” (Apostolien teot 17:29).

Jeesus Kristus tuntee Luojan paremmin kuin kukaan muu, ja hän opetti: ”Eikö kaksi varpusta myydä yhdestä vähäarvoisesta kolikosta? Silti yksikään varpunen ei putoa maahan Isänne tietämättä. Hän tietää jopa sen, montako hiusta päässänne on. Älkää siis pelätkö. Te olette arvokkaampia kuin monta varpusta.” (Matteus 10:29–31.)

Harva meistä kiinnittää huomiota kaikkiin näkemiinsä pikkulintuihin, saati sitten huomaa, kun yksi niistä putoaa maahan. Taivaallinen Isämme kuitenkin panee merkille jokaisen niistä! Ja linnut, vaikka niitä olisi kuinka monta, eivät koskaan ole hänelle arvokkaampia kuin ihminen. Opetus on hyvin selvä: Meidän ei tarvitse pelätä, että jäisimme Jumalalta huomaamatta. Päinvastoin hän on syvästi kiinnostunut meistä jokaisesta!

 Raamatussa vakuutetaan:

• ”Jehovan silmät tarkkailevat koko maata, jotta hän voisi käyttää voimaansa niiden hyväksi, jotka ovat omistautuneet hänelle koko sydämestään.” (2. AIKAKIRJA 16:9.)

• ”Jehovan silmät katselevat oikein toimivia, ja hänen korvansa kuuntelevat heidän avunhuutoaan.” (PSALMIT 34:15.)

• ”Minä saan paljon iloa uskollisesta rakkaudestasi, sillä sinä olet nähnyt kärsimykseni, sinä tiedät, kuinka ahdistunut olen.” (PSALMIT 31:7.)

Voiko se, että tiedämme rakastavan Jumalan tarkkailevan meitä erittäin kiinnostuneena hyvinvoinnistamme, parantaa elämänlaatuamme? Kyllä voi, kuten Englannissa asuva Hannah * selittää:

”Hyvin usein minusta tuntui, että Jehova ei rakasta minua ja että hän ei vastaa rukouksiini. Ajattelin sen johtuvan uskon puutteesta. Kuvittelin Jumalan rankaisevan minua tai sivuuttavan minut, koska olin niin mitätön. Tunsin, että olin hänelle täysin yhdentekevä.”

Enää Hannah ei kuitenkaan epäile Jehovan rakkautta ja sitä, huomaako Jehova hänet. Mikä sai hänet ajattelemaan toisin? ”Muutos tapahtui vähitellen”, hän selittää. ”Vuosia sitten kuulin Raamattuun perustuvan puheen, jossa käsiteltiin Jeesuksen lunastusuhria. Se vaikutti minuun voimakkaasti ja auttoi minua vakuuttumaan Jehovan rakkaudesta. Olen usein puhjennut kyyneliin saatuani vastauksen johonkin rukoukseeni, koska olen tajunnut, että Jehova sittenkin rakastaa minua. Tutkimalla Raamattua ja käymällä seurakunnan kokouksissa olen oppinut lisää Jehovasta, hänen persoonallisuudestaan ja siitä, mitä hän ajattelee meistä. Nykyään ymmärrän selvästi, että Jehova rakastaa ja tukee meitä kaikkia ja haluaa huolehtia meistä jokaisesta yksilönä.”

Hannahin sanat ovat rohkaisevia. Mutta voimmeko olla varmoja siitä, että Jumala ymmärtää tunteitamme ja pitää niitä tärkeinä? Tätä kysymystä tarkastellaan seuraavassa artikkelissa.