Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

KANSIAIHE

Oliko Jeesus todellinen henkilö?

Oliko Jeesus todellinen henkilö?

JEESUS KRISTUS ei ollut rikas eikä vaikutusvaltainen. Hänellä ei ollut edes omaa kotia. Silti hänen opetuksensa ovat vaikuttaneet miljoonien ihmisten elämään. Mutta oliko Jeesus todellinen henkilö? Mitä nykyiset ja entisaikoina eläneet asiantuntijat sanovat?

  • Michael Grant, antiikin kulttuuriin perehtynyt historioitsija, huomautti: ”Jos sovellamme – kuten meidän pitäisi – Uuteen testamenttiin samanlaisia kriteerejä kuin meidän pitäisi soveltaa muihin historiallista aineistoa sisältäviin muinaisiin kirjoituksiin, emme voi kieltää Jeesuksen olemassaoloa enempää kuin voimme kieltää lukuisten sellaisten pakanoiden olemassaoloa, joiden todellisuutta historiallisina hahmoina ei koskaan aseteta kyseenalaiseksi.”

  • Rudolf Bultmann, Uuden testamentin tutkimuksen professori, totesi: ”On perusteetonta ja turhaa epäillä Jeesuksen olemassaoloa. Kukaan järkevä ihminen ei voi kyseenalaistaa sitä tosiasiaa, että Jeesus perusti historiallisen liikkeen, jonka alkua näkyvästi edusti [kristittyjen] vanhin palestiinalainen yhteisö.”

  • Will Durant, historioitsija, kirjailija ja filosofi, kirjoitti: ”Se että muutamat tavalliset ihmiset [evankeliuminkirjoittajat] olisivat yhden sukupolven kuluessa keksineet niin vaikuttavan ja vetoavan persoonallisuuden, niin ylevän etiikan ja niin innoittavan näkemyksen ihmisten veljeydestä, olisi ollut paljon uskomattomampi ihme kuin mikään niistä, jotka on kirjoitettu evankeliumeihin.”

  • Albert Einstein, saksanjuutalainen fyysikko, sanoi: ”Olen juutalainen, mutta minua kiehtoo Nasaretilaisen valovoimainen hahmo.” Kun häneltä kysyttiin, pitikö hän Jeesusta historiallisena henkilönä, hän vastasi: ”Ehdottomasti! Kukaan ei voi lukea evankeliumeja aistimatta, että Jeesus todella on mukana tapahtumissa. Hänen persoonallisuutensa sykkii jokaisessa sanassa. Mikään myytti ei voi olla niin täynnä elämää.”

    ”Kukaan ei voi lukea evankeliumeja aistimatta, että Jeesus todella on mukana tapahtumissa.” (Albert Einstein)

MITÄ HISTORIA KERTOO?

Yksityiskohtaisin selostus Jeesuksen elämästä ja palveluksesta on kirjoitettu muistiin Raamatun neljään evankeliumiin. Evankeliumit on nimetty niiden kirjoittajien, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen, mukaan. Jeesus mainitaan myös useissa vanhoissa ei-kristillisissä lähteissä.

  • TACITUS

    (noin v. 56–120) Tacitusta pidetään yhtenä muinaisen Rooman merkittävimmistä historioitsijoista. Hän kirjoitti siitä, mitä Rooman valtakunnassa tapahtui vuosina 14–68. (Jeesus kuoli vuonna 33.) Tacitus kertoo, että kun suuri tulipalo tuhosi Rooman vuonna 64, keisari Neroa pidettiin syyllisenä. ”Lopettaakseen nämä puheet” Nero syytti kristittyjä. Sitten Tacitus jatkaa: ”Nimitys [kristityt] oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana.” (Keisarillisen Rooman historia, 15. kirja, 44.)

  • SUETONIUS

    (noin vuodesta 69 vuoden 122 jälkeiseen aikaan) Roomalainen historioitsija Suetonius merkitsi muistiin tapahtumia Rooman yhdentoista ensimmäisen keisarin hallituskausilta. Claudiuksesta kertovassa osuudessa viitataan kuohuntaan, joka vallitsi Rooman juutalaisten keskuudessa ja todennäköisesti johtui Jeesusta koskevista kiistoista (Apostolien teot 18:2). Suetonius kirjoitti: ”Juutalaiset, jotka aiheuttivat jatkuvasti levottomuutta Chrestuksen [Kristuksen] heitä siihen yllyttäessä, hän [Claudius] karkotti Roomasta.” (Rooman keisarien elämäkertoja, s. 270.) Vaikka Suetonius syytti Jeesusta väärin levottomuuksien lietsonnasta, hän ei kyseenalaistanut tämän olemassaoloa.

  • PLINIUS NUOREMPI

    (noin v. 61–113) Roomalainen kirjailija ja Bithynian (nykyisessä Turkissa) hallintomies Plinius nuorempi tiedusteli Rooman keisari Trajanukselta, mitä hänen provinssinsa kristityille pitäisi tehdä. Plinius sanoi, että hän yritti pakottaa kristittyjä kieltämään uskonsa ja teloitti jokaisen, joka ei toiminut niin. Hän selitti niistä, jotka luopuivat uskostaan: ”He minun esimerkkini mukaan kutsuivat avuksi jumaliamme ja uhrasivat suitsukkeita ja viiniä sinun kuvallesi – –. Lisäksi he kirosivat Kristuksen. Minun mielestäni ne, jotka suostuvat näihin asioihin, pitää armahtaa.” (Plinius nuoremman kirjeitä Trajanuksen ajan Roomasta, s. 151–152.)

  • FLAVIUS JOSEFUS

    (noin v. 37–100) Juutalainen pappi ja historioitsija Flavius Josefus kertoo, että juutalainen ylimmäinen pappi Ananus, joka oli poliittisesti vaikutusvaltainen, ”kutsui koolle sanhedrinin [juutalaisten ylimmän tuomioistuimen] tuomarit ja toi heidän eteensä Jaakob-nimisen miehen, Kristukseksi kutsutun Jeesuksen veljen” (Jewish Antiquities, XX, 200).

  • TALMUD

    200–500-luvuilta peräisin oleva Talmud, joka on kokoelma juutalaisten rabbien kirjoituksia, osoittaa jopa Jeesuksen vihollisten vahvistaneen hänen olemassaolonsa. Eräässä kohdassa sanotaan paikkansapitävästi, että pesahin aikaan ”Ješu [Jeesus] Nasaretilainen ripustettiin [puuhun].” (Babylonian Talmud, Sanhedrin 43a, Münchenin koodeksi; ks. Johannes 19:14–16.) Toinen kohta toteaa: ”Emme halua poikamme tai oppilaamme häpäisevän itsensä julkisesti Nasaretilaisen tavoin.” Nimitystä ”Nasaretilainen” käytettiin usein Jeesuksesta. (Babylonian Talmud, Berakhot 17b, alaviite, Münchenin koodeksi; ks. Luukas 18:37.)

TODISTEITA RAAMATUSTA

Evankeliumeissa on kattava selostus Jeesuksen elämästä ja palveluksesta. Niissä esitetään tarkkoja yksityiskohtia ihmisistä, paikoista ja ajankohdista, mikä on tunnusomaista luotettavalle historiankirjoitukselle. Esimerkiksi Luukkaan 3:1, 2 auttaa meitä määrittämään tarkasti ajankohdan, jolloin mies nimeltä Johannes Kastaja, Jeesuksen edelläkävijä, aloitti työnsä.

”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.” (2. Timoteukselle 3:16)

Luukas kirjoitti: ”Keisari Tiberiuksen viidentenätoista hallitusvuonna, kun Pontius Pilatus oli Juudean käskynhaltijana ja Herodes Galilean piirihallitsijana, mutta hänen veljensä Filippos Iturean ja Trakonitiksen maan piirihallitsijana, ja Lysanias Abilenen piirihallitsijana, ylipappi Hannaan ja Kaifaan päivinä, tuli Jumalan julistus Johannekselle, Sakarjan pojalle, erämaahan.” Nämä yksityiskohtaiset ja täsmälliset tiedot osoittavat, että Jumalan julistus tuli Johannekselle vuonna 29.

Historioitsijat tuntevat hyvin nämä Luukkaan nimeämät seitsemän julkisuuden henkilöä. Aikoinaan jotkut kriitikot kuitenkin kyseenalaistivat sen, että Pontius Pilatus ja Lysanias olisivat olleet todellisia henkilöitä. Mutta he olivat väärässä. Myöhemmin löydetyt muinaiset piirtokirjoitukset, joissa näiden kahden viranomaisen nimet mainitaan, ovat vahvistaneet Luukkaan tekstin paikkansapitävyyden. *

MIKSI SILLÄ ON MERKITYSTÄ?

Jeesus puhui ihmisille Jumalan valtakunnasta, maailmanhallituksesta.

Kysymys Jeesuksen olemassaolosta on tärkeä, koska hänen opetuksensa ovat merkittäviä. Jeesus opetti esimerkiksi, miten ihmiset voivat elää onnellista ja antoisaa elämää. * Lisäksi hän lupasi, että tulee aika, jolloin ihmiset yhdistetään yhden ainoan maailmanhallituksen, ”Jumalan valtakunnan”, alaisuuteen ja he saavat nauttia tosi rauhasta ja turvallisuudesta (Luukas 4:43).

Nimi ”Jumalan valtakunta” on sopiva, koska tämän maailmanhallituksen välityksellä Jumala ilmaisee olevansa maan suvereeni hallitsija (Ilmestys 11:15). Jeesus teki tämän tosiasian selväksi, kun hän sanoi mallirukouksessaan: ”Meidän Isämme taivaissa – –. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä.” (Matteus 6:9, 10.) Mitä Valtakunnan hallinto merkitsee ihmisille? Seuraavassa on muutamia esimerkkejä:

Jotkut saattavat pitää näitä lupauksia toiveajatteluna. Mutta eikö toiveajattelua ole pikemminkin se, että luottaa ihmisten ponnisteluihin? Vaikka koulutuksen, tieteen ja tekniikan saroilla on otettu huomattavia edistysaskeleita, miljoonat ihmiset tuntevat olonsa turvattomaksi ja tulevaisuus näyttää heistä epävarmalta. Lisäksi näemme päivittäin todisteita taloudellisesta, poliittisesta ja uskonnollisesta sorrosta samoin kuin ahneudesta ja korruptiosta. Ihmishallinto on selvästikin epäonnistunut! (Saarnaaja 8:9.)

2. Korinttilaiskirjeen 1:19, 20:ssa todetaan: ”Olipa Jumalan lupauksia miten paljon tahansa, niistä on tullut ’kyllä’ hänen [Kristuksen] välityksellään.” Kysymys Jeesuksen Kristuksen olemassaolosta on siis vähintäänkin harkitsemisen arvoinen. *

^ kpl 23 On löydetty piirtokirjoitus, jossa esiintyy tetrarkki Lysaniaksen, Luukkaan mainitseman piirihallitsijan, nimi (Luukas 3:1, alav.). Hän hallitsi Abilenen aluetta juuri sinä aikana, johon Luukas viittaa.

^ kpl 25 Hieno esimerkki Jeesuksen opetuksista on niin sanottu vuorisaarna, joka on kirjoitettu muistiin Matteuksen lukuihin 5–7.

^ kpl 32 Lisää tietoa Jeesuksesta ja hänen opetuksistaan on osoitteessa www.pr418.com /fi osiossa RAAMATUN OPETUKSET > VASTAUKSIA RAAMATULLISIIN KYSYMYKSIIN