TOISEN MAAILMANSODAN aikana veli Elias ja hänen vaimonsa Josephine joutuivat viranomaisten eteen Sukabumissa Länsi-Jaavassa. He olivat pelätyn Kempeitain, Japanin sotilaspoliisin, päämajassa. André otettiin kuulusteluun ensin. Kysymyksiä sateli tiuhaan tahtiin. ”Keitä Jehovan todistajat ovat? Vastustatteko Japanin hallitusta? Oletko vakooja?”

”Olemme Kaikkivaltiaan Jumalan palvelijoita emmekä ole tehneet mitään väärää”, André sanoi. Silloin poliisipäällikkö tempaisi seinältä samuraimiekan ja piti sitä ilmassa.

”Entä jos minä tapan sinut tähän paikkaan?” hän ärjäisi. André laski päänsä pöydälle ja rukoili hiljaa. Pitkän hiljaisuuden jälkeen päällikkö räjähti nauramaan. ”Sinä olet rohkea!” hän sanoi. Sitten hän kutsui sisään Josephinen. Koska tämän puheet kävivät yksiin Andrén sanojen kanssa, päällikkö ärähti: ”Ette te ole vakoojia! Häipykää siitä!”

 Muutaman kuukauden kuluttua ”valeveljet” antoivat Andrén ilmi ja hänet vangittiin (2. Kor. 11:26). Kuukausien ajan hän pysyi hengissä syömällä ruoanjätteitä, joita hän oli kaivanut sellin viemäristä. Vangitsijat eivät kuitenkaan onnistuneet murtamaan hänen nuhteettomuuttaan. Kun Josephine sai luvan vierailla Andrén luona, tämä kuiskasi hänelle kaltereiden takaa: ”Älä huoli. On aivan sama, tapetaanko minut vai päästetäänkö minut vapaaksi, sillä aion joka tapauksessa pysyä uskollisena Jehovalle. Minut voidaan kantaa täältä ulos ruumiina mutta ei petturina.”

Puolen vuoden vankeuden jälkeen André puolustautui Jakartan korkeimman oikeuden edessä ja hänet vapautettiin.

Noin 30 vuotta myöhemmin sen jälkeen, kun Indonesia oli taas kieltänyt Jehovan todistajien toiminnan, Manadon syyttäjä Pohjois-Sulawesissa käski Andrén puheilleen. ”Tiedätkö, että Jehovan todistajien toiminta on kielletty?” mies kysyi.

”Tiedän”, vastasi André.

”Oletko siis valmis vaihtamaan uskontoasi?” syyttäjä jatkoi.

André nojautui eteenpäin ja löi dramaattisesti rintaansa. ”Voitte vaikka repiä sydämen rinnastani, mutta ette koskaan saa minua vaihtamaan uskontoani”, hän jylisi.

Syyttäjä päästi Andrén lähtemään eikä sen koommin ahdistellut häntä.

Vuonna 2000 André kuoli 85-vuotiaana. Hän oli ollut innokas tienraivaaja noin 60 vuoden ajan.