”Jos todella haluat oppia Jumalasta, pidä kiinni Jehovan todistajista.” Yllätyin kuullessani nuo sanat. Olin tuolloin tutkinut Jehovan todistajien kanssa jonkin aikaa. Kerron hieman elämästäni selittääkseni, miksi nuo sanat yllättivät minut.

 Synnyin El Salvadorissa Quezaltepequen kaupungissa. Olin kuudes perheemme viidestätoista lapsesta. Vanhempani yrittivät kasvattaa minut rehelliseksi ja lainkuuliaiseksi. Lisäksi eräs Leonardo-niminen mies ja pari muuta Jehovan todistajaa kävivät välillä luonamme puhumassa meille Raamatusta. Minä en kuitenkaan piitannut siitä, mitä minulle opetettiin, ja tein toistuvasti typeriä ratkaisuja. 14-vuotiaana aloin koulukavereideni kanssa juoda alkoholia ja käyttää huumeita. Yksi toisensa jälkeen kaverini lopettivat koulun ja liittyivät jengiin, ja minä seurasin heidän huonoa esimerkkiään. Olimme päivät pitkät kaduilla. Kiristimme ihmisiltä rahaa ja varastelimme kustantaaksemme paheelliset tapamme.

 Jengistä tuli perheeni, ja ajattelin, että oli velvollisuuteni olla heille lojaali. Esimerkiksi eräänä päivänä yksi jengimme jäsen kävi huumepäissään naapurini kimppuun. Naapurini onnistui kuitenkin selättämään kaverini ja soittamaan poliisille. Aloin raivoissani moukaroida hänen autoaan, jotta hän päästäisi kaverini menemään. Vaikka naapurini pyysi minua lopettamaan, en kuunnellut vaan rikoin ikkunat ja runtelin hänen autonsa.

 Kun olin 18, jengimme otti yhteen poliisin kanssa. Yritin heittää heitä kotitekoisella pommilla, mutta jotenkin se pääsi räjähtämään kädessäni. Muistan vain, että näin ruhjoutuneen käteni ja sitten pyörryin. Kun heräsin sairaalassa, sain tietää, että olin menettänyt oikean käteni. Lisäksi oikea korvani oli kuuroutunut ja oikea silmäni oli lähes täysin sokeutunut.

 Vammoistani huolimatta menin sairaalasta suoraan takaisin jengini luo. Pian poliisi kuitenkin pidätti minut, ja jouduin vankilaan. Siellä suhteeni jengin jäseniin vain vahvistuivat. Aloitimme päivämme syömällä aamiaista ja polttamalla marihuanaa, ja sitten teimme yhdessä kaikenlaista aina siihen asti kun menimme nukkumaan.

 Kun olin vankilassa, Leonardo kävi tapaamassa minua. Keskustelun lomassa hän osoitti oikeassa käsivarressani olevaa tatuointia ja kysyi: ”Tiedätkö, mitä nuo kolme pistettä merkitsevät?” ”Tietysti. Seksiä, huumeita ja rock and rollia”, sanoin. Mutta Leonardo vastasi: ”Sanoisin, että ne merkitsevät ennemminkin sairaalaa, vankilaa ja kuolemaa. Olet ollut sairaalassa, ja nyt olet vankilassa. Tiedät, mikä tulee seuraavaksi.”

 Leonardon sanat pysäyttivät minut. Hän oli oikeassa. Elämäntapani oli niin tuhoisa, että kaivoin omaa hautaani. Leonardo ehdotti, että alkaisimme tutkia Raamattua, ja minä suostuin. Se mitä opin Raamatusta, sai minut muuttamaan elämäni. Raamatussa esimerkiksi sanotaan: ”Huono seura turmelee hyvän moraalin.” (1. Korinttilaisille 15:33, Revised Standard Version.) Niinpä minun piti ensimmäiseksi alkaa etsiä uusia ystäviä. Jätin jengikokoontumiset väliin ja aloin käydä kokouksissa, joita Jehovan todistajat järjestivät vankilassa. Tapasin siellä Andrés-nimisen vangin, josta oli vankilassa tullut kastettu Jehovan todistaja. Hän ehdotti, että söisimme aamiaiset yhdessä. Keskustelin hänen kanssaan joka aamu jostakin raamatunjakeesta enkä enää aloittanut päivääni polttamalla marihuanaa.

 Jengiläiset huomasivat välittömästi, että olin muuttunut. Yksi jengin johtajista sanoi, että hänen täytyi keskustella kanssani. Olin kauhuissani ja mietin, mitä hän tekisi minulle. Olihan jengistä lähteminen melkein mahdotonta. Hän sanoi: ”Olemme huomanneet, ettet enää käy meidän kokoontumisissamme. Sen sijaan olet alkanut käydä Jehovan todistajien kokouksissa. Mitä oikein aiot tehdä?” Kerroin hänelle, että halusin jatkaa Raamatun tutkimista ja muuttaa elämäni. Yllätyksekseni hän sanoi minulle, että jengi kunnioittaisi ratkaisuani, kunhan vain oikeasti halusin tulla Jehovan todistajaksi. Sitten hän jatkoi: ”Jos todella haluat oppia Jumalasta, pidä kiinni Jehovan todistajista. Oletamme, että lopetat pahanteon. Onneksi olkoon. Olet oikealla tiellä. Todistajat voivat auttaa sinua. Tutkin heidän kanssaan Yhdysvalloissa, ja jotkut sukulaisistani ovat Jehovan todistajia. Älä pelkää. Jatka samaan malliin.” Olin vieläkin peloissani, mutta samalla oloni oli helpottunut. Kiitin sydämessäni Jehova Jumalaa. Tunsin olevani kuin lintu, joka oli vapautettu häkistään. Mieleeni tulivat Jeesuksen sanat: ”Te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (Johannes 8:32.)

 Jotkut entisistä kavereistani halusivat kuitenkin testata minua ja tarjosivat minulle huumeita. Täytyy myöntää, että joskus sorruin. Mutta ajan mittaan, monien hartaiden rukousten jälkeen, pääsin eroon paheistani (Psalmit 51:10, 11).

 Monet ajattelivat, että vapauduttuani vankilasta palaisin vanhoihin tapoihini, mutta niin ei käynyt. Kävin sen sijaan usein vankilassa kertomassa toisille vangeille asioista, joita olin oppinut Raamatusta. Viimein entiset kaverini vakuuttuivat siitä, että olin muuttunut. Ikävä kyllä samaa ei voi sanoa entisistä vihollisistani.

 Kerran kun olin erään veljen kanssa kenttätyössä, entinen vihollisjengi piiritti meidät yllättäen. Heillä oli mukanaan aseet, ja he halusivat tappaa minut. Kenttäkaverini selitti heille kohteliaasti mutta rohkeasti, että en enää kuulunut jengiin. Yritin pysyä rauhallisena. He hakkasivat minut ja varoittivat minua tulemasta enää tuolle alueelle. Sitten he laskivat aseensa ja antoivat meidän mennä. Aiemmin olisin yrittänyt kostaa heille. Mutta nyt noudatin 1. Tessalonikalaiskirjeen 5:15:ssä olevaa Raamatun ohjetta, jossa sanotaan: ”Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla kenellekään toiselle, vaan pyrkikää aina siihen, mikä on hyvää toisillenne ja kaikille muille.” Raamattu oli tosiaan muuttanut elämäni.

 Siitä lähtien, kun minusta tuli Jehovan todistaja, olen yrittänyt olla rehellinen. Se ei ole ollut helppoa. Olen kuitenkin onnistunut siinä Jehova Jumalan, Raamatun ohjeiden ja uusien ystävieni avulla. En enää koskaan halua palata vanhoihin tapoihini (2. Pietarin kirje 2:22).

 Ennen olin väkivaltainen ja täynnä vihaa. Jos olisin jatkanut tuollaista elämää, en varmasti olisi enää elossa. Se mitä olen oppinut Raamatusta, on muuttanut minut täysin. Olen hylännyt pahat tapani ja oppinut elämään rauhassa entisten vihollisteni kanssa (Luukas 6:27). Nykyiset ystäväni auttavat minua kehittämään hyviä ominaisuuksia (Sananlaskut 13:20). Jumala on antanut minulle anteeksi pahat tekoni. Olen onnellinen ja elämälläni on tarkoitus, kun saan palvella häntä. (Jesaja 1:18.)

 Vuonna 2006 kävin naimattomille kristityille veljille tarkoitetun raamattukoulun. Muutama vuosi myöhemmin menin naimisiin ihastuttavan vaimoni kanssa, ja nyt meillä on tytär. Käytän nykyään suuren osan ajastani siihen, että opetan muille samoja Raamatun periaatteita, jotka auttoivat minua. Toimin myös seurakunnan vanhimpana ja yritän auttaa nuoria välttämään niitä virheitä, joita minä tein heidän ikäisenään. En enää kaiva omaa hautaani, vaan rakennan tulevaisuuttani ja odotan ikuista elämää, jonka Jumala on luvannut Raamatussa.