Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

RAAMATTU VOI MUUTTAA ELÄMÄN

En mennyt mihinkään ilman asettani

En mennyt mihinkään ilman asettani
  • SYNTYMÄVUOSI: 1958

  • KOTIMAA: ITALIA

  • TAUSTA: VÄKIVALTAINEN JENGILÄINEN

AIEMMAT ELÄMÄNVAIHEENI:

Synnyin ja kasvoin eräässä Rooman lähiössä, köyhällä työväenluokan asuinalueella. Elämä oli kovaa. En saanut koskaan tietää, kuka biologinen äitini oli, ja välit isääni olivat huonot. Kasvaessani opin elämään kadun lakien mukaan.

Kymmenvuotiaana olin jo alkanut varastella ja 12-vuotiaana karkasin ensimmäistä kertaa kotoa. Isäni täytyi useamman kerran hakea minut kotiin poliisiasemalta. Riitelin ihmisten kanssa jatkuvasti – olin väkivaltainen ja vihainen koko maailmalle. Lähdin pysyvästi kotoa 14-vuotiaana. Aloin käyttää huumeita ja elin kaduilla. Jos minulla ei ollut yösijaa, murtauduin johonkin autoon ja pysyttelin siellä aamun varhaisille tunneille asti. Sitten lähdin etsimään vettä, jotta voin peseytyä.

Minusta tuli taitava varas, olipa kyse sitten käsilaukkujen näpistelystä tai asuntojen ja huviloiden ryöstämisestä öisin. Maineeni alkoi kasvaa ja pian minut kutsuttiin erääseen pahamaineiseen jengiin. Tämän ansiosta sain tilaisuuden ”edetä urallani” pankkiryöstäjäksi. Aggressiivisen luonteeni takia minua alettiin pian kunnioittaa jengissä. En mennyt mihinkään ilman asettani, pidin sitä jopa nukkuessani tyynyni alla. Elämäntapaani kuuluivat väkivalta, huumeet, varastaminen, törkeä kielenkäyttö ja moraalittomuus. Poliisi oli jatkuvasti kannoillani. Minut pidätettiin monta kertaa, ja vuosien mittaan istuin vähän väliä vankilassa.

RAAMATTU MUUTTI ELÄMÄNI:

Erään kerran kun olin päässyt vapaaksi vankilasta, päätin mennä käymään tätini luona. En ollut tiennyt, että tädistä ja kahdesta serkustani oli tullut Jehovan todistajia. He kutsuivat minut mukaansa todistajien kokoukseen. Uteliaisuudesta päätin mennä. Kun saavuimme valtakunnansalille, jäin istumaan lähelle ovea voidakseni pitää silmällä ihmisiä, jotka tulivat sisään ja menivät ulos. Minulla oli tietysti ase mukanani.

Tuo kokous muutti elämäni. Muistan, että minusta tuntui kuin olisin joutunut toiselle planeetalle! Ihmiset, joiden kasvot olivat lämminhenkiset, hyväntahtoiset ja hymyilevät, toivottivat minut tervetulleeksi. Muistan elävästi sen ystävällisyyden ja rehellisyyden, mikä todistajien silmistä heijastui. Tämä oli valovuosien päässä siitä maailmasta, johon olin tottunut!

Aloin tutkia Raamattua todistajien kanssa. Mitä enemmän opin sitä selvemmin tajusin, että minun täytyi muuttaa elämäntapani kokonaan. Noudatin Sananlaskujen 13:20:n neuvoa: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” Ymmärsin, että minun oli tehtävä pesäero jengiin. Se ei ollut helppoa, mutta Jehovan avulla onnistuin siinä.

Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin saada asiani hallintaan.

Puhdistauduin myös fyysisesti. Lopetin tupakoinnin ja huumeidenkäytön. Leikkasin pitkät hiukseni, lakkasin käyttämästä korvakoruja enkä enää kiroillut. Ensimmäistä kertaa elämässäni aloin saada asiani hallintaan.

En ole koskaan ollut mikään lukija- tai tutkijatyyppi, joten Raamatun tutkiminen oli minulle todella haastavaa. Tein kuitenkin parhaani ja vähitellen aloin rakastaa Jehovaa. Huomasin sisimmässäni myös erään syvällisen muutoksen: omatuntoni alkoi vaivata minua. Minulla oli usein kielteisiä tunteita itseäni kohtaan; en uskonut, että Jehova voisi koskaan antaa minulle anteeksi kaikkia pahoja tekojani. Sellaisina hetkinä sain paljon lohtua lukiessani siitä, miten Jehova antoi anteeksi Daavidille tämän vakavia syntejä (2. Samuelin kirja 11:1–12:13).

Toinen haasteeni oli kertoa uskostani toisille ovelta ovelle -palveluksessa (Matteus 28:19, 20). Olin kauhuissani ajatuksesta, että tapaisin jonkun, jota olin menneisyydessä loukannut tai kohdellut jollain muulla tavalla kaltoin. Vähitellen voitin kuitenkin pelkoni. Aloin saada todellista onnellisuutta auttaessani toisia saamaan tietoa suurenmoisesta taivaallisesta Isästämme, joka antaa niin paljon anteeksi.

SAAMANI HYÖTY:

Tiedon saaminen Jehovasta pelasti elämäni! Suurin osa entisistä ystävistäni on kuollut tai vankilassa, mutta minun elämäni on todella onnellista ja odotan toiveikkaana tulevaisuutta. Olen oppinut nöyryyttä ja tottelevaisuutta ja pystyn hillitsemään väkivaltaista luonnettani. Tämän ansiosta minulla on paremmat suhteet läheisiini. Olen onnellisesti naimisissa kauniin vaimoni Carmenin kanssa. Saamme yhdessä paljon iloa auttaessamme toisia hankkimaan tietoa Raamatusta.

Työskentelen muuten yhä joskus pankeissa, mutta enää en ryöstä niitä: toimin niissä siivoojana.