Siirry sisältöön

Mitä Raamattu sanoo paastoamisesta?

Mitä Raamattu sanoo paastoamisesta?

Raamattu vastaa

 Raamatun aikoina Jumala hyväksyi paastoamisen, kun se tehtiin oikeista vaikuttimista. Toisaalta jos vaikuttimet olivat väärät, paastoaminen ei miellyttänyt Jumalaa. Raamattu ei ota kantaa siihen, pitäisikö ihmisten nykyään paastota.

Millaisissa tilanteissa jotkut paastosivat Raamatun aikoina?

  •   Kun tarvittiin apua ja ohjausta Jumalalta. Kun israelilaiset olivat palaamassa Jerusalemiin, he pyysivät Jumalalta ohjausta ja paastosivat osoittaakseen olevansa tosissaan pyyntönsä suhteen (Esra 8:21–23). Myös Paavali ja Barnabas päättivät toisinaan paastota, kun he nimittivät seurakunnan vanhimpia (Apostolien teot 14:23).

  •   Kun haluttiin keskittyä Jumalan tahdon tekemiseen. Jeesus paastosi kasteensa jälkeen 40 päivää. Näin hän valmistautui tekemään Jumalan tahdon pian alkavan palveluksensa aikana. (Luukas 4:1, 2.)

  •   Kun haluttiin ilmaista katumusta. Jumala kehotti uskottomia israelilaisia profeetta Joelin välityksellä: ”Palatkaa luokseni kaikesta sydämestänne sekä paastoten ja itkien ja valittaen.” (Joel 2:12–15.)

  •   Kun vietettiin sovituspäivää. Jumalan israelilaisille antama laki sisälsi käskyn paastota vuosittain vietettävänä sovituspäivänä a (3. Mooseksen kirja 16:29–31). Sovituspäivä muistutti israelilaisia siitä, että he olivat epätäydellisiä ja tarvitsivat Jumalan anteeksiantoa. Sen vuoksi sovituspäivän aikana oli sopivaa paastota.

Vääriä syitä paastota

  •   Vaikutuksen tekeminen toisiin. Jeesus opetti, että jos ihminen paastoaa uskonnollisista syistä, kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä asiasta (Matteus 6:16–18).

  •   Itsensä todistaminen vanhurskaaksi. Paastoaminen ei tee ihmisestä parempaa sen enempää moraalisesti kuin hengellisestikään (Luukas 18:9–14).

  •   Tahallisten syntien hyvittäminen. (Jesaja 58:3, 4.) Jumala hyväksyi paastoamisen vain silloin, kun siihen liittyi tottelevaisuus ja sydämestä lähtevä katumus aiempien syntien vuoksi.

  •   Uskonnollisten perinteiden noudattaminen. (Jesaja 58:5–7.) Aivan kuten vanhemmat toivovat lapsensa ilmaisevan rakkautta sydämestä, Jumalakin haluaa, että tekojemme takana on rakkaus, ei velvollisuudentunto.

Pitääkö kristittyjen paastota?

 Ei. Jumala vaati israelilaisia paastoamaan sovituspäivänä, mutta sen viettäminen päättyi, kun Jeesus sovitti lopullisesti katuvien ihmisten synnit (Heprealaisille 9:24–26; 1. Pietarin kirje 3:18). Sovituspäivän viettäminen kuului Mooseksen lain vaatimuksiin. Kristityt eivät kuitenkaan enää ole tämän lain alaisuudessa (Roomalaisille 10:4; Kolossalaisille 2:13, 14). Siksi kristitty voi päättää itse, haluaako hän paastota vai ei (Roomalaisille 14:1–4).

 Kristityt ymmärtävät, että paastoaminen ei ole tärkein asia Jumalan palvonnassa. Raamatussa paastoamista ei koskaan yhdistetä onnellisuuteen. Sen sijaan tosi palvonnalle on tunnusomaista ilo. Kristityt heijastavat ”onnellisen Jumalan” Jehovan persoonallisuutta. (1. Timoteukselle 1:11; Saarnaaja 3:12, 13; Galatalaisille 5:22.)

Vääriä käsityksiä paastoamisesta

 Käsitys: Apostoli Paavali kehotti kristittyjä aviopareja paastoamaan (1. Korinttilaisille 7:5; Kuningas Jaakon käännös).

 Tosiasia: Raamatun vanhimmat käsikirjoitukset eivät mainitse paastoamista 1. Korinttilaiskirjeen 7:5:ssä. b On ilmeistä, että Raamatun jäljentäjät lisäsivät viittauksen paastoamiseen tämän kohdan lisäksi myös Matteuksen 17:21:een, Markuksen 9:29:ään sekä Apostolien tekojen 10:30:een. Suurin osa nykyisistä raamatunkäännöksistä jättää pois tämän virheellisen viittauksen paastoamiseen.

 Käsitys: Kristittyjen tulisi paastota sen muistoksi, että Jeesus paastosi 40 päivää erämaassa kasteensa jälkeen.

 Tosiasia: Jeesus ei koskaan käskenyt seuraajiaan paastoamaan tästä syystä. Raamatussa ei myöskään ole mitään viitteitä siitä, että varhaiskristityt olisivat noudattaneet tällaista tapaa. c

 Käsitys: Kristittyjen pitäisi paastota Jeesuksen kuoleman muistoksi.

 Tosiasia: Jeesus ei käskenyt opetuslapsiaan paastoamaan hänen kuolemansa muistoksi (Luukas 22:14–18). Vaikka Jeesus sanoi, että opetuslapset tulisivat paastoamaan hänen kuoltuaan, hän ei antanut tässä käskyä. Hän ainoastaan totesi, että näin tulisi tapahtumaan (Matteus 9:15). Raamatussa annettiin kristityille ohje: jos he olisivat nälkäisiä, heidän tulisi syödä kotonaan, ennen kuin he viettäisivät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa (1. Korinttilaisille 11:33, 34).

a Jumala sanoi israelilaisille sovituspäivästä: ”Teidän tulee vaivata sieluanne.” (3. Mooseksen kirja 16:29, 31.) Tämän ilmauksen ymmärretään tarkoittavan paastoamista (Jesaja 58:3). Vuoden 1992 Kirkkoraamatussa tämä kohta on käännetty: ”Teidän tulee paastota.”

b Ks. A Textual Commentary on the Greek New Testament, Bruce M. Metzger, 3. painos, s. 554.

c New Catholic Encyclopedia toteaa 40 päivää kestävän paastonajan historiasta: ”Kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana pääsiäisjuhlavalmisteluihin ei kuulunut yli viikkoa kestävää paastoa; yleensä paasto kesti päivästä kahteen. – – Ensimmäinen maininta 40 päivän paastosta löytyy Nikean kirkolliskokouksen (325) viidennestä kanonista, vaikka jotkut oppineista ovatkin eri mieltä siitä, viitataanko siinä juuri pääsiäistä edeltävään paastonaikaan.” (2. laitos, osa 8, s. 468.)