Kuolinpäiväämme ei ole ennalta määrätty. Sen sijaan että Raamattu tukisi uskoa kohtaloon, se sanoo kuoleman johtuvan usein ”sattumasta”, aavistamattomista tapahtumista (Saarnaaja 9:11).

Eikö Raamatussa sanota, että on ”aika kuolla”?

 Kyllä. Saarnaajan 3:2:ssa sanotaan, että on ”aika syntyä ja aika kuolla, aika istuttaa ja aika repiä istutus pois”. Jakeen tekstiyhteys kuitenkin osoittaa, että Raamattu kuvailee tässä elämälle tyypillistä vaihtelua (Saarnaaja 3:1–8). Jumala ei ole määrännyt kenellekään tiettyä kuolinhetkeä, niin kuin hän ei pakota maanviljelijääkään kylvämään tiettynä ajankohtana. Pikemminkin nämä sanat osoittavat, että meidän ei tulisi olla niin keskittyneitä arkisiin asioihin, että jättäisimme huomiotta Luojamme. (Saarnaaja 3:11; 12:1, 13.)

Elämää voi pidentää

 Vaikka elämässä on epävarmuustekijöitä, sitä voi usein pidentää viisailla ratkaisuilla. Raamattu sanoo: ”Viisaan laki on elämän lähde kuoleman ansojen väistämiseksi.” (Sananlaskut 13:14.) Mooses sanoi israelilaisille, että jos he tottelisivat Jumalan käskyjä, he voisivat elää pitkään (5. Mooseksen kirja 6:2). Toisaalta ihminen voi piittaamattomuuttaan lyhentää elämäänsä, jos hän toimii typerästi (Saarnaaja 7:17).

 Olemmepa kuinka viisaita tai varovaisia tahansa, emme voi välttyä kuolemalta (Roomalaisille 5:12). Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan, sillä Raamattu lupaa, että tulee aika, jolloin ”kuolemaa ei enää ole” (Ilmestys 21:4, Kirkkoraamattu 1992).