Jos sinulla on teini-ikäisiä lapsia, ristiriitatilanteet voivat panna taitosi – ja kärsivällisyytesi – kovalle koetukselle. ”Kun tyttäreni kyseenalaistaa auktoriteettini, se saa vereni kiehumaan. Meitä alkaa ärsyttää niin paljon, että huudamme toisillemme”, kertoo brasilialainen Maria, 14-vuotiaan nuoren äiti. Italialaisella Carmelalla on samanlainen ongelma. Hän sanoo: ”Riitelemme poikani kanssa aina rajusti, ja riidan päätteeksi hän sulkeutuu huoneeseensa.”

Miksi jotkut nuoret näyttävät olevan niin riidanhaluisia? Onko syy heidän ikätovereissaan? Ehkä, sillä Raamatussa sanotaan, että seura voi vaikuttaa voimakkaasti, joko hyvään tai huonoon suuntaan (Sananlaskut 13:20; 1. Korinttilaisille 15:33). Lisäksi suuri osa nykyisestä nuorille suunnatusta viihteestä ruokkii mielikuvaa uhmakkaista nuorista.

Nuoren uhmakkaaseen käytökseen voi kuitenkin olla myös muita syitä, ja kun ymmärrät ne, tilanne voi helpottua huomattavasti. Seuraavassa joitakin esimerkkejä.

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Kun olin lapsi, niin puhuin kuin lapsi, ajattelin kuin lapsi, järkeilin kuin lapsi, mutta nyt kun olen tullut mieheksi, olen pannut pois lapsen ominaispiirteet.” (1. Korinttilaisille  13:11.) Kuten Paavalin sanat osoittavat, lapset ja aikuiset ajattelevat eri tavoin. Missä mielessä?

Lapset ovat taipuvaisia ajattelemaan mustavalkoisesti ja keskittymään konkreettisiin asioihin. Sitä vastoin aikuiset pystyvät usein ymmärtämään paremmin abstrakteja käsitteitä ja ajattelemaan syvällisemmin tehdessään päätelmiä ja ratkaisuja. He esimerkiksi harkitsevat todennäköisemmin asiaan liittyviä eettisiä näkökohtia ja sitä, miten heidän toimintansa vaikuttaa toisiin. He ovat ehkä tottuneet ajattelemaan näin, kun taas nuorille tällainen ajattelutapa on uusi.

Raamattu kannustaa nuoria kehittämään ”ajattelukykyä” (Sananlaskut 1:4). Todellisuudessa se kehottaa kaikkia kristittyjä käyttämään ”järjenkykyjään” (Roomalaisille 12:1, 2; Heprealaisille 5:14). Joskus nuoren ajattelukyky voi kuitenkin saada hänet riitelemään kanssasi, jopa jostakin näennäisen vähäpätöisestä asiasta. Tai hän saattaa esittää ajatuksen, joka selvästikin ilmaisee huonoa arvostelukykyä (Sananlaskut 14:12). Miten voit silloin riitelemisen sijasta keskustella hänen kanssaan järkevästi?

Älä kuitenkaan ajattele, että sinun pitäisi nuoren kanssa keskustellessasi päästä sanomaan viimeinen sana. Vaikka neuvosi näyttäisivät kaikuvan kuuroille korville, nuori ammentaa keskustelustanne luultavasti enemmän kuin uskotkaan – tai enemmän kuin hän itse myöntää. Älä ihmettele, jos hän muutaman päivän päästä onkin yllättäen samaa mieltä kanssasi tai jopa väittää ajatuksiasi omikseen.

”Riitelimme joskus poikani kanssa pikkuasioista, vaikkapa siitä, ettei hän saisi olla tuhlailevainen eikä kiusoitella siskoaan. Useimmiten kuitenkin vaikutti siltä, että hän vain halusi minun kysyvän mielipidettään ja sanovan, että ymmärsin häntä. Näin jälkeenpäin tuntuu, että jos olisin toiminut niin, olisimme välttäneet monet riidat.” (Kenji, Japani.)

Nuorta on tärkeää valmistaa sitä päivää varten, jona hän lähtee kotoa ja alkaa elää vastuuntuntoisena aikuisena (1. Mooseksen kirja 2:24). Siksi hänen täytyy kehittää omaa identiteettiä: selvittää itselleen, mitä sellaisia luonteenpiirteitä, käsityksiä ja arvoja hänellä on, jotka tekevät hänestä yksilöllisen. Kun nuorta, jolla on vahva identiteetti, painostetaan toimimaan väärin, hän ei pelkästään mieti seurauksia vaan myös kysyy itseltään: ”Millainen ihminen olen? Mitä arvoja kannatan? Miten ne vaikuttavat siihen, miten toimin tässä tilanteessa?” (2. Pietarin kirje 3:11.)

Raamatussa kerrotaan nuoresta Joosefista, jolla oli vahva identiteetti. Kun Potifarin vaimo yritti saada hänet olemaan kanssaan sukupuolisuhteissa, hän vastasi: ”Miten minä – – voisin syyllistyä niin suureen pahuuteen ja tehdä todellisuudessa syntiä Jumalaa vastaan?” (1. Mooseksen kirja 39:9.) Vaikka israelilaisille ei ollut vielä annettu aviorikoksen kieltävää lakia, Joosef tajusi, mitä Jumala ajatteli siitä. Sanat ”miten minä – – voisin” osoittavat lisäksi, että hän oli omaksunut Jumalan näkemyksen osaksi identiteettiään (Efesolaisille 5:1).

Myös nykyään nuori kehittää itselleen identiteettiä. Siitä on hyötyä, sillä omat näkemykset auttavat häntä kestämään vertaispainetta ja pitämään pintansa sitä vastaan (Sananlaskut 1:10–15). Toisaalta identiteetti voi saada hänet myös nousemaan sinua vastaan. Mitä voit silloin tehdä?

 Identiteetin ja siihen liittyvien näkemysten muotoutuminen on paitsi normaalia myös hyödyllistä. Raamatussahan sanotaan, ettei kristittyjen tulisi olla ”lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne” (Efesolaisille 4:14). Anna siis nuoren kehittää identiteettiään samoin kuin siihen kuuluvia vahvoja näkemyksiä ja jopa kannusta häntä siihen.

”Kun osoitan tyttärilleni, että olen halukas kuuntelemaan heitä, heidän on helpompi harkita minun näkemystäni, vaikka se olisikin erilainen kuin heidän. Olen varovainen, etten pakota heitä ajattelemaan minun tavallani vaan annan heidän muodostaa omat näkemyksensä.” (Ivana, Tšekki.)

Nuorempien lasten tavoin jotkut teini-ikäiset ovat oppineet, miten vanhemmat taivutellaan ottamalla jokin asia puheeksi yhä uudelleen. Jos näin tapahtuu usein teidän perheessä, on syytä olla varovainen. Vaikka periksi antaminen voisi tuoda hetkellistä helpotusta, se opettaa nuorelle, että hän voi saada haluamansa riitelemällä. Mikä avuksi? Noudata seuraavaa Jeesuksen neuvoa: ”Merkitköön vain teidän sananne kyllä ’kyllä’ ja ei ’ei’.” (Matteus 5:37.) Nuori ei todennäköisesti ryhdy riitelemään kanssasi, jos hän tietää sinun pysyvän kannassasi.

Ole kuitenkin järkevä. Pyydä nuorta esimerkiksi selittämään, miksi kotiintuloaikaa tulisi hänen mielestään jossakin tapauksessa muuttaa. Tällöin et anna periksi painostukselle vaan ainoastaan noudatat Raamatun neuvoa: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi.” (Filippiläisille 4:5.)

Yksikään isä tai äiti ei tietysti ole täydellinen. Raamatussa sanotaan: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa.” (Jaakobin kirje 3:2.) Jos huomaat olevasi ainakin osaksi syyllinen riitaan, älä epäröi pyytää nuorelta anteeksi. Se että myönnät virheesi, on nuorelle hyvä esimerkki nöyryydestä ja tekee hänelle helpommaksi toimia itsekin samalla tavoin.

”Kun tunteeni olivat erään riidan jälkeen tasaantuneet, pyysin pojaltani anteeksi purkaustani. Se auttoi häntäkin rauhoittumaan, ja hänen oli helpompi kuunnella minua.” (Kenji, Japani.)