JOS olisit käynyt joitain vuosia sitten pienellä Sangir Besar -nimisellä saarella Indonesiassa, olisit voinut nähdä rannalla kolme sisarta. Paikalliset ihmiset tuntevat heidät siitä, että he auttavat toisia ymmärtämään Raamattua. Sillä kertaa heillä oli kuitenkin menossa aivan erilainen projekti.

Ensin sisaret kahlasivat mereen ja raahasivat rantaan suuria kiviä, joista osa oli jopa jalkapallon kokoisia. Sitten he istahtivat pienille puisille jakkaroille ja pilkkoivat kivet vasaralla kananmunaa pienemmiksi paloiksi. Sen jälkeen he kantoivat palaset muoviämpäreillä portaita pitkin paikkaan, missä he asuivat. Lopuksi kivet laitettiin suuriin säkkeihin ja lastattiin kuorma-autoon, joka vei ne tietyömaalle rakennusmateriaaliksi.

Yksi sisarista oli Hulda. Hänellä oli tähän työhön enemmän aikaa kuin muilla. Yleensä hänen ansaitsemansa rahat menivät perheen elättämiseen, mutta tällä kertaa hänellä oli lisäksi yksi erityinen tavoite. Hulda halusi ostaa tabletin, jolla hän voisi käyttää JW Library^® -sovellusta. Hän tiesi, että se auttaisi häntä ymmärtämään Raamattua paremmin ja että siitä olisi hänelle paljon hyötyä kenttätyössä.

Hulda pilkkoi kiviä joka aamu kaksi tuntia puolentoista kuukauden ajan, niin että kivimurska täytti lopulta pienen kuorma-auton lavan. Hänellä oli viimeinkin varaa ostaa tabletti.

Hän sanoi: ”Kovan työn jälkeen olin ihan loppu, mutta kaikki kolotukset unohtuivat, kun pääsin käyttämään uutta tablettiani kentällä ja valmistautumaan sen avulla kokouksiin.” Tabletista oli hänelle paljon hyötyä myös pandemian alkuvaiheessa, kun kaikki seurakunnan toiminta tapahtui videoyhteyden välityksellä. On hienoa, että Hulda saavutti tavoitteensa!