LUVATUSSA MAASSA asuvat heprealaiset aloittivat maallisen vuotensa kyntämisestä ja kylvämisestä, jotka ajoittuivat meidän kalenterissamme syys-lokakuuhun.

Kuukalenterissa, jossa on 12 kuukautta (ja jokaisessa 29 tai 30 päivää), vuosi on lyhyempi kuin aurinkovuosi. Kuukalenterin ja aurinkovuoden yhteen sovittamiseksi on käytetty erilaisia menetelmiä. Vuoteen on saatettu lisätä joitain päiviä tai säännöllisin väliajoin ylimääräinen kuukausi esimerkiksi ennen seuraavan vuoden alkua. Tällä tavalla kalenteri on saatu vastaamaan kylvö- ja korjuuajankohtia.

Mooseksen aikaan Jumala sanoi kansalleen, että uskonnollinen vuosi alkaisi keväällä abib- eli nisankuusta (2. Moos. 12:2; 13:4). Tuossa kuussa vietettiin juhlaa, johon kuului olennaisena osana ohrankorjuu (2. Moos. 23:15, 16).

Historioitsija Emil Schürer toteaa kirjassaan: ”Sääntö, jonka perusteella päätettiin, lisättäisiinkö vuoteen ylimääräinen kuukausi vai ei, oli hyvin yksinkertainen. Pesah-juhlan, jota vietettiin täydenkuun aikaan nisankuussa (14. nisankuuta), täytyi aina olla kevätpäiväntasauksen jälkeen. – – Jos siis vuoden loppupuolella huomattiin, että pesah sattuisi ennen kevätpäiväntasausta, määrättiin niin, että nisankuuta edeltäisi yksi ylimääräinen [13.] kuukausi.” (The History of the Jewish People in the Age of Jesus Christ, [175 B.C.–A.D. 135].)

Jehovan todistajat viettävät Herran illallista joka kevät päivänä, joka vastaa heprealaisessa kalenterissa nisankuun 14. päivää. He ottavat edellä mainitun säännön huomioon, kun he ratkaisevat, minä päivänä tuota juhlaa tulisi viettää. Oikea päivä ilmoitetaan etukäteen seurakunnille ympäri maailman. *

Mistä heprealaiset sitten tiesivät, milloin kuukausi vaihtui? Nykyään se on helppo selvittää kalenterista tai puhelimesta, mutta Raamatun aikoina se ei ollut yhtä yksinkertaista.

Vedenpaisumuksen aikoihin kuukauden katsottiin olevan 30 päivän mittainen (1. Moos. 7:11, 24; 8:3, 4). Myöhemmin heprealaisilla kalenterikuukauden pituus ei ollut aina 30 päivää. Heprealaisessa kalenterissa kuukausi alkoi siitä, kun uudenkuun sirppi tuli näkyviin. Siihen oli 29 tai 30 päivää edellisen kuukauden alusta.

Kerran Daavid ja Jonatan puhuivat uuden kuukauden alkamisesta sanomalla: ”Huomenna on uusikuu.” (1. Sam. 20:5, 18.) Näyttää siis siltä, että 1000-luvulla eaa. kuukausien alkamisajankohta laskettiin etukäteen. Mistä tavallinen israelilainen tiesi, milloin kuukausi vaihtui? Mišnassa, juutalaisten suullisen lain ja perimätiedon kokoelmassa, valotetaan tätä asiaa. Siinä kerrotaan, että pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeisenä aikana juutalaisten korkein oikeus sanhedrin kokoontui aina kuukauden 30. päivänä niinä seitsemänä kuukautena, joina vietettiin juhlia. Sanhedrin ratkaisi, milloin kuukausi vaihtui. Mihin ratkaisu perustui?

Jerusalemin ympäristössä olevilla kukkuloilla oli vartiomiehiä, jotka tarkkailivat, milloin uudenkuun sirppi tuli näkyviin. Nähtyään sen he ilmoittivat siitä heti sanhedrinille. Kun uudestakuusta oli riittävästi näköhavaintoja, sanhedrin julisti uuden kuukauden alkaneeksi. Entä jos näkyvyys  oli huono pilvisyyden tai sumun vuoksi eivätkä vartiomiehet havainneet uudenkuun sirppiä? Silloin sanhedrin päätti, että kuluva kuukausi olisi 30 päivän pituinen ja uusi kuukausi alkaisi seuraavana päivänä.

Mišnassa selitetään, että kuukauden alkamisesta ilmoitettiin sytyttämällä merkkituli Jerusalemin lähelle Öljymäelle ja sen jälkeen muille korkeille paikoille eri puolilla Israelia. Myöhemmin tämän uutisen levittämiseen käytettiin viestinviejiä. Näin juutalaiset Jerusalemissa ja muualla Israelissa saivat tietää, että kuukausi oli vaihtunut, ja kaikki pystyivät viettämään vuosittaisia juhlia samaan aikaan.

Oheinen taulukko auttaa ymmärtämään, miten kuukaudet, juhlat ja vuodenajat ajoittuivat heprealaisessa kalenterissa.