Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Masoreetit olivat huolellisia Raamatun tekstin jäljentäjiä.

KANSIAIHE | RAAMATTU – SELVIYTYMISTARINA

Raamattu on selviytynyt yrityksistä muuttaa sen sanomaa

Raamattu on selviytynyt yrityksistä muuttaa sen sanomaa

UHKA: Raamattu on säilynyt tuhoutuvista materiaaleista ja vastustuksesta huolimatta. On kuitenkin eräs uhka, joka on kohdistunut itse Raamatun sisältöön. Jotkut jäljentäjät ja kääntäjät ovat yrittäneet muuttaa sen sanomaa. He ovat toisinaan koettaneet saada sen sopimaan omiin uskonkäsityksiinsä sen sijaan että olisivat muokanneet omia käsityksiään Raamatun mukaisiksi. Seuraavassa on muutama esimerkki.

  • Palvontapaikka: 300–100-luvulla eaa. samarialaisen Pentateukin kirjoittajat lisäsivät 2. Mooseksen kirjan 20:17:n perään sanat ”– – Garisiminvuorelle. Ja sinne sinun on rakennettava alttari.” Samarialaiset toivoivat, että he saisivat näin Raamatun tukemaan temppelin rakentamista Garisiminvuorelle.

  • Kolminaisuusoppi: Vajaat 300 vuotta Raamatun valmistumisen jälkeen eräs kolminaisuusoppia kannattava kirjoittaja lisäsi 1. Johanneksen kirjeen 5:7:ään sanat ”taivaassa: Isä, Sana ja Pyhä Henki, ja ne kolme yksi ovat”. Tätä toteamusta ei ollut alkuperäisessä tekstissä. Raamatunoppinut Bruce Metzger huomauttaa, että ”500-luvulta alkaen se esiintyy yhä useammin vanhoissa latinalaisissa käsikirjoituksissa ja [latinalaisen] Vulgatan käsikirjoituksissa”.

  • Jumalan nimi: Monet raamatunkääntäjät ovat päättäneet poistaa Raamatusta Jumalan nimen juutalaiseen taikauskoon vedoten. He ovat korvanneet tuon nimen arvonimillä, kuten ”Jumala” tai ”Herra”, joita käytetään Raamatussa Luojan lisäksi myös ihmisistä, väärän palvonnan kohteista ja jopa Paholaisesta (Johannes 10:34, 35; 1. Korinttilaisille 8:5, 6; 2. Korinttilaisille 4:4). *

MITEN RAAMATTU ON SELVIYTYNYT? Ensinnäkin vaikka jotkut Raamatun jäljentäjät olivat huolimattomia ja jopa vilpillisiä, oli myös monia hyvin taitavia ja huolellisia jäljentäjiä. Masoreetit jäljensivät Raamatun heprealaisia kirjoituksia 500–900-luvulla. Jäljennökset tultiin tuntemaan masoreettisena tekstinä. Heidän kerrotaan laskeneen sanat ja kirjaimet sen varmistamiseksi, ettei tekstiin pujahtaisi ainoatakaan virhettä. Kun he epäilivät, että heidän käyttämässään pohjatekstissä oli virhe, he tekivät siitä merkinnän marginaaliin. Masoreetit kieltäytyivät peukaloimasta Raamatun tekstiä. Professori Moshe Goshen-Gottstein kirjoitti, että tekstiin kajoaminen ”tieten tahtoen olisi ollut heistä pahin mahdollinen rikos”.

Toiseksi nykyinen käsikirjoitusten suuri määrä auttaa raamatunoppineita havaitsemaan virheet. Esimerkiksi uskonnolliset johtajat opettivat satojen vuosien ajan, että heidän latinankieliset käännöksensä sisälsivät aidon Raamatun tekstin. He olivat kuitenkin tehneet 1. Johanneksen kirjeen 5:7:ään edellä mainitun virheellisen lisäyksen. Sama lisäys livahti jopa merkittävään englanninkieliseen Kuningas Jaakon käännökseen! Mutta mitä myöhemmin löytyneet käsikirjoitukset paljastivat? Bruce Metzger kirjoitti: ”[1. Johanneksen kirjeen 5:7:ssä oleva] kohta puuttuu latinalaisia käännöksiä lukuun ottamatta kaikista muinaisista käännöksistä (syyrialaisista, koptilaisista, armenialaisista, etiopialaisista, arabialaisista ja muinaiskirkkoslaavinkielisistä käännöksistä).” Virheellinen lisäys onkin poistettu Kuningas Jaakon käännöksen ja muiden raamatunkäännösten tarkistetuista laitoksista.

Noin vuodelta 200 peräisin oleva Raamatun papyruskäsikirjoitus Chester Beatty P46

Todistavatko vanhat käsikirjoitukset, että Raamatun sanoma on säilynyt muuttumattomana? Kun Kuolleenmeren kirjakääröt löydettiin vuonna 1947, tutkijat saattoivat verrata hepreankielistä masoreettista tekstiä kirjakääröjen tekstiin, joka oli kirjoitettu runsaat tuhat vuotta aiemmin. Muuan Kuolleenmeren kirjakääröjen tekstien julkaisijoihin kuuluva tuli siihen tulokseen, että eräs käärö ”tarjoaa vastaansanomattomia todisteita siitä, että juutalaiset jäljentäjät ovat välittäneet Raamatun tekstin yli tuhannen vuoden ajan äärimmäisen uskollisesti ja tarkasti”.

Chester Beattyn kirjastossa Dublinissa Irlannissa on papyruskokoelma, jossa ovat edustettuna lähes kaikki Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten kirjat. Mukana on 100-luvulta peräisin olevia käsikirjoituksia, jotka ovat valmistuneet vain noin sata vuotta Raamatun valmistumisen jälkeen. ”Papyrukset tarjoavat runsaasti uutta tietoa tekstin yksityiskohdista, mutta ne kertovat myös siitä, miten huomattavan tarkasti Raamatun teksti on aikojen kuluessa välittynyt”, sanotaan hakuteoksessa The Anchor Bible Dictionary.

”Voidaan huoleti sanoa, että mitään muuta vanhaa teosta ei ole välitetty edelleen niin täsmällisesti.”

LOPPUTULOS: Raamatun käsikirjoitusten ikä ja suuri määrä ei ole turmellut Raamatun tekstiä vaan todellisuudessa parantanut sitä. Sir Frederic Kenyon kirjoitti Kreikkalaisista kirjoituksista: ”Minkään muun vanhan kirjan tekstistä ei ole niin runsaasti ja niin varhaisia todisteita, eikä kukaan puolueeton tutkija kieltäisi sitä, että meille periytynyt teksti on olennaisilta osiltaan virheetöntä.” Oppinut William Henry Green totesi Heprealaisista kirjoituksista: ”Voidaan huoleti sanoa, että mitään muuta vanhaa teosta ei ole välitetty edelleen niin täsmällisesti.”

^ kpl 6 Aiheesta lisää julkaisun Jumalan sanan tutkimisopas osioissa 1 ja 2; saatavilla verkko-osoitteessa www.pr418.com /fi.