Synnyin Mulhousessa Koillis-Ranskassa. Perheemme asui väkivaltaisuudestaan tunnetussa työläislähiössä, ja lapsuusmuistoni liittyvät sikäläisten perheiden väkivaltaisiin yhteenottoihin. Perheessämme naisia halveksuttiin, eikä heidän mielipidettään juuri kyselty. Minulle opetettiin, että naisten paikka on keittiössä ja että heidän tehtävänsä on huolehtia miehistä ja lapsista.

Lapsuuteni oli vaikea. Ollessani 10-vuotias isäni kuoli alkoholismiin. Viisi vuotta myöhemmin yksi vanhemmista veljistäni teki itsemurhan. Samana vuonna näin murhan perheriidan aikana, mikä järkytti minua syvästi. Perheenjäseneni opettivat minua käyttämään veitsiä ja aseita ja kannustivat minua taistelemaan aina kun tilanne sitä vaati. Olin häiriintynyt nuori. Aloin ottaa tatuointeja ja juopotella.

16-vuotiaana join päivittäin 10–15 pulloa olutta, ja ennen pitkää aloin käyttää huumeita. Kustantaakseni paheeni myin romumetallia ja turvauduin varasteluun. 17-vuotiaana olin jo istunut vankilassa. Sain kaiken kaikkiaan 18 tuomiota varkauksista ja väkivallasta.

Vähän yli 20-vuotiaana tilanteeni huononi entisestään. Poltin jopa 20 marihuanasavuketta päivässä ja käytin heroiinia ja muita laittomia aineita. Olin monesti kuolla yliannostukseen. Aloin välittää huumeita, joten olin aina aseistautunut veitsin ja pistoolein. Kerran yritin ampua erään miehen, mutta onneksi luoti kimposi hänen vyönsoljestaan. Ollessani 24-vuotias äitini kuoli, mikä lisäsi raivoani. Kun ihmiset näkivät minun lähestyvän, he siirtyivät peloissaan tien toiselle puolelle. Tappeluiden vuoksi vietin viikonloput usein poliisiasemalla tai sairaalassa ommeltavana.

28-vuotiaana menin naimisiin. Kuten odottaa saattoi, en kohdellut vaimoani kunnioittavasti vaan solvasin ja hakkasin häntä. Emme tehneet mitään yhdessä. Ajattelin, että riitti kun hän sai kasapäin varastettuja koruja. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Vaimoni alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Heti ensimmäisen tutkistelukerran jälkeen hän lopetti tupakoinnin, kieltäytyi ottamasta vastaan varastettua rahaa ja antoi korunsa minulle takaisin. Olin raivoissani ja vastustin hänen  Raamatun tutkimistaan. Polttaessani puhalsin tupakansavut hänen kasvoilleen. Lisäksi pilkkasin häntä pitkin naapurustoa.

Eräänä yönä sytytin humalapäissäni asuntomme tuleen. Vaimoni pelasti minut ja viisivuotiaan tyttäremme liekeistä. Selvittyäni humalasta tunsin valtavaa syyllisyyttä. Ajattelin sisimmässäni, ettei Jumala voisi koskaan antaa minulle anteeksi. Muistin papin kerran sanoneen, että pahat joutuvat helvettiin. Jopa oma psykiatrini sanoi minulle: ”Ei sinusta mitään tule! Olet toivoton tapaus.”

Tulipalon jälkeen muutimme appivanhempieni luo. Kun todistajat tulivat käymään vaimoni luona, kysyin heiltä: ”Voiko Jumala antaa minulle anteeksi kaikki syntini?” He näyttivät minulle Raamatusta 1. Korinttilaiskirjeen 6:9–11:n. Jakeissa luetellaan Jumalan tuomitsemia tapoja, mutta sanotaan sitten: ”Jotkut teistä olivat sellaisia.” Nuo sanat auttoivat minua näkemään, että oli mahdollista muuttua. Sitten todistajat näyttivät 1. Johanneksen kirjeen 4:8:n vakuuttaakseen, että Jumala rakasti minua. Rohkaistuneena pyysin todistajia tutkimaan kanssani Raamattua kahdesti viikossa, ja aloin käydä heidän kokouksissaan. Rukoilin Jehovaa jatkuvasti.

Kuukauden kuluessa päätin jättää huumeet ja alkoholin. Pian sisällä kehossani puhkesi sota! Kärsin hirvittävistä painajaisista, päänsäryistä, kouristuksista ja muista vieroitusoireista. Samaan aikaan kuitenkin tunsin, miten Jehova piti minua kädestä ja vahvisti minua. Saatoin kokea saman kuin apostoli Paavali, joka kirjoitti Jumalalta saamastaan avusta: ”Kaikkeen minulla on voimaa hänen välityksellään, joka voimistaa minua.” (Filippiläisille 4:13.) Aikanaan pystyin lopettamaan myös tupakoinnin (2. Korinttilaisille 7:1).

Sen lisäksi, että Raamattu auttoi minua saamaan hallintaan oman elämäni, se paransi perhe-elämäämme. Asenteeni vaimoani kohtaan muuttui. Aloin osoittaa häntä kohtaan enemmän kunnioitusta ja puhua hänelle kohteliaasti. Yritin myös olla hyvä isä tyttärellemme. Tutkittuani Raamattua vuoden vihin elämäni Jehovalle ja menin kasteelle vaimoni esimerkkiä seuraten.

Olen vakuuttunut siitä, että juuri Raamatun periaatteiden ansiosta olen yhä elossa. Jopa sukulaiseni, jotka eivät ole todistajia, sanovat, että olisin ennen pitkää luultavasti kuollut päihteisiin tai menettänyt henkeni jossain tappelussa.

Perhe-elämämme muuttui täysin opittuani Raamatusta, mitkä ovat vastuuni aviomiehenä ja isänä (Efesolaisille 5:25; 6:4). Aloimme tehdä asioita yhdessä perheenä. Enää en kahlehdi vaimoani lieden ääreen vaan tuen häntä ilomielin hänen kokoaikaisessa evankelioimistyössään. Hän puolestaan tukee mielellään minua huolehtiessani tehtävistäni seurakunnan vanhimpana.

Jehova Jumalan rakkaus ja armo ovat vaikuttaneet elämääni syvästi. Minulla on palava halu kertoa Jehovan ominaisuuksista niille, joita pidetään toivottomina tapauksina, sillä monet pitivät sellaisena myös minua. Tiedän, että Raamatulla on voimaa auttaa ketä tahansa saamaan puhtaan ja tarkoituksellisen elämän. Raamattu on opettanut minua rakastamaan ja kunnioittamaan toisia – miehiä ja naisia – ja sen ansiosta voin kunnioittaa myös itseäni.