IHMISET KAIPAAVAT RAKKAUTTA. Avioliitot, perheet ja ystävyyssuhteet eivät voi kukoistaa ilman sitä. Voidaan siksi hyvällä syyllä sanoa, että rakkaus on psyykkisen hyvinvoinnin ja onnellisuuden elinehto. Mitä rakkaus sitten on?

Tässä kirjoituksessa rakkaudella ei tarkoiteta romanttista rakkautta, vaikka silläkin on luonnollisesti oma paikkansa. Sen sijaan sillä tarkoitetaan ylivertaista rakkauden muotoa, joka saa ihmisen osoittamaan vilpitöntä kiinnostusta toisten hyvinvointia kohtaan ja jopa asettamaan toiset etusijalle. Tuota rakkautta ohjaavat Raamatun periaatteet, mutta se ei missään tapauksessa ole tunteetonta tai vailla lämpöä.

Rakkautta on kuvailtu kauniisti seuraavin sanoin: ”Rakkaus on pitkämielinen ja huomaavainen. Rakkaus ei ole mustasukkainen, se ei kerskaile, ei pöyhisty, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omia etujaan, ei ärsyynny. Se ei pidä kirjaa pahasta. Se ei iloitse epävanhurskaudesta, vaan iloitsee totuudesta. Kaikki se peittää, – – kaikki se toivoo, kaikki se kestää. Rakkaus ei koskaan häviä.” (1. Korinttilaisille 13:4–8.)

Rakkaus ei siis ”koskaan häviä” eli lakkaa olemasta. Se pikemminkin vahvistuu ajan kuluessa. Rakkaus on ”täydellinen yhdysside”, koska se on kärsivällinen, huomaavainen ja anteeksiantavainen (Kolossalaisille 3:14). Ihmissuhteet, joissa yhdyssiteenä on tällainen rakkaus, ovat siksi kestäviä ja onnellisia siitäkin huolimatta, että jokainen  ihminen on epätäydellinen. Otetaanpa esimerkiksi avioliitto.

Jeesus Kristus puhui tärkeistä periaatteista, jotka koskevat avioliittoa. Hän muun muassa sanoi: ” ’Mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’ – –. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:5, 6.) Näihin sanoihin sisältyy ainakin kaksi tärkeää periaatetta.

”NE KAKSI TULEVAT OLEMAAN YHTÄ LIHAA.” Avioliitto on kaikista ihmissuhteista läheisin. Rakkaus suojelee sitä uskottomuudelta eli siltä, että miehestä tai vaimosta tulisi ”yhtä ruumista” jonkun muun kuin oman puolisonsa kanssa (1. Korinttilaisille 6:16; Heprealaisille 13:4). Uskottomuus murentaa luottamuksen ja voi johtaa avioliiton kariutumiseen. Tämä saattaa aiheuttaa henkisiä traumoja perheen lapsille. Lapsista voi tuntua siltä, ettei heitä rakasteta, tai he voivat tuntea turvattomuutta tai jopa katkeruutta.

”MINKÄ JUMALA ON SITONUT YHTEEN.” Avioliitto on pyhä liitto. Pariskunnat, jotka tunnustavat tämän, ponnistelevat lujittaakseen sitä. Kun syntyy ongelmia, he eivät etsi pakotietä avioliitosta. Heidän rakkautensa on vahvaa ja kestävää. Raamatun mukaan tällainen rakkaus ”peittää” sinnikkäästi kaiken, eli se saa puolisot työskentelemään ongelmien ratkaisemiseksi, jotta avioliitossa säilyisi rauha ja sopusointu.

Siitä että vanhemmat rakastavat toisiaan epäitsekkäästi, on suurta hyötyä perheen lapsille. Jessica-niminen nuori nainen kertoo: ”Isä ja äiti rakastavat ja kunnioittavat toisiaan syvästi. Kun näen, miten kunnioittavasti äiti suhtautuu isään, erityisesti silloin kun me lapset olemme paikalla, haluan olla samanlainen kuin hän.”

Rakkaus on Jumalan huomattavin ominaisuus. Raamatussa todetaankin: ”Jumala on rakkaus.” (1. Johanneksen kirje 4:8.) Siksi ei ole yllättävää, että Jehovaa kutsutaan myös ”onnelliseksi Jumalaksi” (1. Timoteukselle 1:11). Mekin olemme onnellisia, kun pyrimme jäljittelemään Luojamme ominaisuuksia – erityisesti rakkautta. Efesolaiskirjeen 5:1, 2:ssa sanotaan: ”Tulkaa sen tähden Jumalan jäljittelijöiksi niin kuin rakkaat lapset ja vaeltakaa edelleen rakkaudessa.”