KREIKAN * toi maailmankartalle nuori Aleksanteri-niminen makedonialainen 300-luvulla eaa. Hän teki Kreikasta Raamatun historian viidennen maailmanvallan ja tuli aikanaan tunnetuksi nimellä Aleksanteri Suuri. Kreikkaa edeltäneet maailmanvallat olivat Egypti, Assyria, Babylonia ja Meedo-Persia.

Aleksanterin kuoltua valtakunta pirstoutui ja alkoi heiketä. Kreikan vaikutus kulttuuriin, kieleen, uskontoon ja filosofiaan jäi kuitenkin elämään pitkäksi aikaa itse maailmanvallan katoamisen jälkeen.

Raamatussa ei kerrota, että Kreikan herruuden päivinä kukaan olisi toiminut Jumalan profeettana, eikä Raamattuun kirjoitettu tuolloin ainoatakaan henkeytettyä kirjaa. Tästä huolimatta tuolla maailmanvallalla on osansa Raamatun profetioissa. Lisäksi Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa eli niin kutsutussa Uudessa testamentissa viitataan monesti Kreikan vaikutukseen. Pääosin Israelin alueella sijaitsi kymmenen hellenistisen kaupungin ryhmä, jota kutsuttiin Dekapoliiksi (nimi tulee ’kymmentä kaupunkia’ merkitsevästä kreikan sanasta) (Matteus 4:25; Markus 5:20; 7:31). Raamatussa tämä alue mainitaan useaan otteeseen, ja sen olemassaolon vahvistavat myös maallinen historia sekä mahtavat teattereiden, amfiteattereiden, temppeleiden ja kylpylöiden rauniot.

 Raamatussa, etenkin lääkäri Luukkaan kirjoittamassa Apostolien tekojen kirjassa, on myös useita viittauksia kreikkalaiseen kulttuuriin ja uskontoon. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.

Kun Raamattu kertoo apostoli Paavalin vuonna 50 Ateenaan tekemästä vierailusta, samassa yhteydessä mainitaan, että kaupunki oli ”täynnä epäjumalia” (Apostolien teot 17:16). Historialliset todisteet osoittavat, että Ateena esikaupunkialueineen oli täynnä jumalankuvia ja temppeleitä.

Apostolien tekojen 17:21:ssä kerrotaan, että ”kaikilla ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla vierasmaalaisilla oli – – tapana käyttää vapaa-aikansa pelkästään jonkin kertomiseen tai jonkin uuden kuuntelemiseen”. Thukydideen ja Demostheneen kirjoitukset vahvistavat ateenalaisten olleen mieltyneitä keskusteluihin ja väittelyihin.

Raamatussa mainitaankin, että epikurolaiset ja stoalaiset filosofit ”ryhtyivät keskustelemaan hänen [Paavalin] kanssaan kiistävään sävyyn” ja veivät hänet jopa Areiopagille saadakseen kuulla lisää (Apostolien teot 17:18, 19). Ateena oli tunnettu monista filosofeistaan, epikurolaiset ja stoalaiset mukaan lukien.

Paavali viittaa ateenalaiseen alttariin, johon oli kirjoitettu: ”Tuntemattomalle Jumalalle.” (Apostolien teot 17:23.) Tällaisten alttarien tekijä oli mahdollisesti kreetalainen Epimenides.

Ateenalaisille pitämässään puheessa Paavali lainaa sanoja ”sillä me olemme myös hänen sukuaan” ja mainitsee, että nuo sanat olivat alun perin lähtöisin kaupunkilaisten ”keskuudessa olevien runoilijoiden” – ei siis yhden ainoan runoilijan – kynästä (Apostolien teot 17:28). Nämä kreikkalaisrunoilijat olivat luultavasti Aratos ja Kleanthes.

Hyvästä syystä muuan tutkija sanoikin: ”Selostus Paavalin vierailusta Ateenaan vaikuttaa minusta silminnäkijän kertomukselta.” Samaa voidaan sanoa siitä Raamatun kertomuksesta, joka koskee Paavalin kokemuksia  Efesoksessa Vähässä-Aasiassa. Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla tuossa kaupungissa oli yhä vallalla kreikkalainen pakanauskonto, jonka huomattavin piirre oli Artemis-jumalattaren palvonta.

Artemiin temppeli, joka oli yksi muinaisen maailman seitsemästä ihmeestä, mainitaan Apostolien teoissa useita kertoja. Siinä kerrotaan esimerkiksi, että Paavalin palvelus Efesoksessa suututti Demetrios-nimisen hopeasepän, jolla oli kukoistava, hopeisia Artemiin pienoispyhäkköjä valmistava liikeyritys. Demetrios sanoi vihoissaan: ”Tämä Paavali on – – taivuttanut melkoisen ihmisjoukon ja muuttanut sen käsityksiä sanomalla, että ne, jotka tehdään käsin, eivät ole jumalia.” (Apostolien teot 19:23–28.) Sitten hän nostatti mellakan, ja vihainen väkijoukko alkoi huutaa: ”Suuri on efesolaisten Artemis!”

Efesoksen rauniot ja paikka, jolla Artemiin temppeli aikoinaan sijaitsi, ovat nykyään turistikohteita. Lisäksi Efesoksesta löydetyt muinaiset tekstit vahvistavat sen, että Artemis-jumalattaren kunniaksi tehtiin jumalankuvia ja että kaupungissa toimi hopeaseppien ammattikunta.

Parisataa vuotta ennen Aleksanteri Suuren aikaa Jehova Jumalan profeetta Daniel kirjoitti maailmanherruutta koskevasta taistelusta: ”Katso, auringonlaskusta tuli vuohipukki koko maan pinnan yli, koskettamatta maata. Ja tällä pukilla oli silmiensä välissä huomiota herättävä sarvi. Ja se tuli aivan sen kaksisarvisen pässin luo, – – ja se juoksi sitä kohti voimallisessa raivossaan. Ja – – se ryhtyi puskemaan pässiä nurin ja murskaamaan sen kahta sarvea, ja osoittautui, ettei pässillä ollut voimaa kestää sen edessä. Niin se heitti sen maahan ja tallasi sitä – –. Ja vuohipukki puolestaan pöyhkeili ylen määrin, mutta heti kun se tuli väkeväksi, murtui suuri sarvi, ja sen tilalle alkoi huomiota herättävästi puhjeta esiin neljä, taivaiden neljää tuulta kohti.” (Daniel 8:5–8.)

Daniel itse paljastaa, keihin nämä sanat soveltuivat: ”Kaksisarvinen pässi, jonka näit, tarkoittaa Meedian ja Persian kuninkaita. Ja karvainen pukki tarkoittaa Kreikan kuningasta, ja se suuri sarvi, joka oli sen silmien välissä, tarkoittaa puolestaan ensimmäistä kuningasta.” (Daniel 8:20–22.)

Mietihän: Babylonian ollessa vielä voimissaan Raamattu ennusti, että sitä seuraavat maailmanvallat olisivat Meedo-Persia ja Kreikka. Lisäksi, kuten edellä mainittiin, Raamattu sanoi nimenomaan, että heti kun ”suuri sarvi” eli Aleksanteri ”tulisi väkeväksi”, se ”murtuisi” ja tilalle tulisi neljä muuta sarvea, joista yksikään ei olisi Aleksanterin jälkeläinen (Daniel 11:4).

Tämä ennustus täyttyi yksityiskohtiaan myöten. Aleksanterista tuli kuningas vuonna 336 eaa., ja seitsemässä vuodessa hän löi Persian mahtavan kuninkaan Dareios III:n. Hän laajensi valtakuntaansa edelleen aina siihen saakka, kun hän kuoli vuonna 323 eaa. vain 32 vuoden iässä. Aleksanterin jälkeen ei noussut ketään yksinvaltiasta, ei edes hänen jälkeläisistään. Sen sijaan, kuten kerrotaan kirjassa The Hellenistic Age, hänen neljä johtavaa kenraaliaan, Lysimakhos, Kassandros, Seleukos  ja Ptolemaios, ”julistautuivat kuninkaiksi” ja alkoivat hallita valtakuntaa.

Laajentaessaan valtakuntaansa Aleksanteri täytti muitakin Raamatun profetioita. Esimerkiksi 600- ja 500-luvulla eaa. eläneet profeetat Hesekiel ja Sakarja ennustivat, että Tyroksen kaupunki tuhottaisiin (Hesekiel 26:3–5, 12; 27:32–36; Sakarja 9:3, 4). Hesekiel jopa kirjoitti, että tuon kaupungin kivet ja tomu sijoitettaisiin ”veden keskelle”. Kävivätkö nämä sanat toteen?

Kun Aleksanterin joukot piirittivät Tyrosta vuonna 332 eaa., ne kantoivat Tyroksen mannerkaupungin raunioiden aineksia mereen rakentaakseen pengertien Tyroksen saarikaupunkiin. Suunnitelma toimi ja Tyros kukistui. Muuan 1800-luvun tutkimusmatkailija sanoi tuosta paikasta: ”Tyrosta vastaan lausutut ennustukset ovat toteutuneet pienintä piirtoa myöten.” *

Aleksanterin valloitukset eivät saaneet aikaan rauhallista, turvallista maailmaa. Tarkasteltuaan muinaisen Kreikan hallintoa muuan tutkija sanoi: ”Tavalliseen kansaan kuuluvien olot eivät olleet sanottavasti muuttuneet.” Sama on toistunut useasti kautta historian, mikä osoittaa jälleen kerran todeksi Raamatun sanat: ”Ihminen on hallinnut ihmistä hänen vahingokseen.” (Saarnaaja 8:9.)

Ihmisen huono hallinto ei tule kuitenkaan jatkumaan loputtomiin, sillä Jumala on perustanut hallituksen, joka on ihmishallituksiin verrattuna ylivertainen. Sitä kutsutaan Jumalan valtakunnaksi. Se korvaa kaikki ihmishallitukset, ja sen alamaiset saavat nauttia pysyvästä rauhasta ja turvallisuudesta. (Jesaja 25:6; 65:21, 22; Daniel 2:35, 44; Ilmestys 11:15.)

Jumalan valtakunnan Kuningas on itse Jeesus Kristus. Hän ei ole ihmishallitsijoiden tavoin vallanhimoinen eikä etäinen, vaan hänen vaikuttimenaan on rakkaus Jumalaan ja ihmisiin. Psalmista ennusti hänestä: ”Hän vapauttaa köyhän, joka huutaa apua, sekä ahdistetun ja jokaisen, jolla ei ole auttajaa. Hän säälii alhaista ja köyhää ja pelastaa köyhien sielut. Hän lunastaa heidän sielunsa sorrosta ja väkivallasta.” (Psalmit 72:12–14.)

Onko hän sinun toiveidesi mukainen Hallitsija? Jos on, sinun olisi hyvä ottaa selvää myös Raamatun historian kuudennesta maailmanvallasta, Roomasta. Juuri sen herruuden aikana syntyi ennustettu Pelastaja, joka jätti lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Kannustamme sinua lukemaan tämän kirjoitussarjan kuudennen osan, joka julkaistaan seuraavassa numerossa.