Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten elämä on saanut alkunsa?

Miten elämä on saanut alkunsa?

Miten täydentäisit seuraavan lauseen?

ELÄMÄ ON SYNTYNYT ... TULOKSENA.

  1. EVOLUUTION

  2. LUOMISEN

 Joku voisi olettaa, että tieteellisesti ajatteleva ihminen valitsee ”evoluution” kun taas uskonnollinen ihminen ”luomisen”.

 Näin ei kuitenkaan ole aina.

 Todellisuudessa monet korkeasti koulutetut ihmiset, myös useat tiedemiehet, kyseenalaistavat evoluutioteorian.

 Entomologian eli hyönteistieteiden professorina toimineelle Gerard Hertelille opetettiin opiskeluaikana evoluutiota. Hän kertoo: ”Tenteissä esitin vastauksia, joiden tiesin miellyttävän opettajia, vaikken uskonutkaan niihin itse.”

 Miksi jopa joidenkin tieteellisesti ajattelevien ihmisten on vaikea hyväksyä, että elämä olisi saanut alkunsa evoluution kautta? Vastaus selviää, kun tarkastelemme kahta kysymystä, jotka hämmentävät monia tutkijoita: 1) Miten elämä alkoi? 2) Miten elolliset olennot kehittyivät?

Miten elämä alkoi?

 MITÄ JOTKUT SANOVAT? Elämä syntyi itsestään elottomasta aineesta.

 MIKSI TÄMÄ VASTAUS EI TYYDYTÄ KAIKKIA? Elämän kemiasta ja solujen molekyylirakenteesta tiedetään enemmän kuin koskaan, mutta tiedemiehet eivät silti pysty määrittelemään tarkasti, mitä elämä edes on. Elottoman aineen ja yksinkertaisimmankin elävän solun välillä on valtava kuilu.

 Tiedemiehet voivat vain arvailla, millaiset maapallon olosuhteet olivat miljardeja vuosia sitten. Heillä on erilaisia näkemyksiä siitä, missä elämä alkoi. Jotkut ajattelevat, että se sai alkunsa tulivuoressa tai merenpohjan alla. Toisten mukaan elämän rakennusaineet muodostuivat ensin jossain muualla maailmankaikkeudessa ja tulivat sitten tänne meteoriittien mukana. Tämä teoria ei kuitenkaan selitä, miten elämä alkoi; se vain siirtää ongelman kauemmas avaruuteen.

 Jotkut tutkijat arvelevat, että on ollut olemassa molekyylejä, joista on tullut nykyään tunnettu geneettinen materiaali. Niiden oletetaan olleen sellaisia, jotka olisivat nykyisiä molekyylejä todennäköisemmin voineet syntyä elottomasta materiaalista ja olisivat olleet itsestään kopioituvia. Tällaisten molekyylien olemassaolosta ei kuitenkaan ole löydetty todisteita, eikä niitä ole onnistuttu tuottamaan laboratoriossa.

 Elävät organismit varastoivat ja käsittelevät informaatiota ainutlaatuisella tavalla. Solut välittävät ja tulkitsevat niiden geneettisessä koodissa olevia ohjeita ja toimivat niiden mukaan. Jotkut tiedemiehet vertaavat solujen geneettistä koodia tietokoneohjelmaan ja niiden kemiallista rakennetta tietokonelaitteistoon. Evoluutio ei kuitenkaan kykene selittämään, mistä informaatio on peräisin.

 Solun toiminnan kannalta välttämättömiä ovat proteiinimolekyylit. Tyypillinen proteiinimolekyyli koostuu sadoista aminohapoista, jotka ovat liittyneet toisiinsa tarkassa järjestyksessä. Lisäksi sen täytyy taipua juuri oikeaan kolmiulotteiseen muotoon, jotta siitä olisi hyötyä solulle. Jotkut tiedemiehet ovat päätelleet, että edes yhden proteiinimolekyylin muodostuminen itsestään on äärimmäisen epätodennäköistä. Fyysikko Paul Davies kirjoittaa: ”Koska solu tarvitsee tuhansia erilaisia proteiineja toimiakseen, ei ole järkevää ajatella, että ne olisivat syntyneet pelkästään sattuman seurauksena.”

 JOHTOPÄÄTÖS. Vuosikymmenien aikana on tehty tutkimustyötä käytännöllisesti katsoen kaikilla tieteenaloilla, mutta edelleenkin tosiasia on, että elämää syntyy vain jo olemassa olevasta elämästä.

Miten elolliset olennot kehittyivät?

 MITÄ JOTKUT SANOVAT? Ensimmäinen elollinen organismi kehittyi vähitellen satunnaisten mutaatioiden ja luonnonvalinnan kautta erilaisiksi elollisiksi olennoiksi, ihminen mukaan luettuna.

 MIKSI TÄMÄ VASTAUS EI TYYDYTÄ KAIKKIA? Jotkin solut ovat monimutkaisempia kuin toiset. Erään hakuteoksen mukaan sitä, millä tavoin yksinkertaiset solut olisivat voineet kehittyä monimutkaisemmiksi soluiksi, pidetään usein ”elämän alkuperän jälkeen toiseksi suurimpana evoluutioon liittyvänä mysteerinä”.

 Tutkijat ovat todenneet, että jokaisessa solussa on monimutkaisia proteiinimolekyyleistä koostuvia molekyylikoneita, jotka yhteistyössä toistensa kanssa suorittavat mutkikkaita tehtäviä. Ne esimerkiksi kuljettavat ravintoaineita ja muuttavat niitä energiaksi, korjaavat solun osia ja välittävät viestejä kaikkialle soluun. Voisivatko sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta tuottaa näin monimutkaisia komponentteja ja saada ne toimimaan? Monien on vaikea uskoa sitä.

 Ihmiset ja eläimet saavat alkunsa yhdestä hedelmöityneestä munasolusta. Alkion sisällä solut lisääntyvät ja erilaistuvat rakenteeltaan ja toiminnoiltaan muodostaakseen eri ruumiinosia. Evoluutio ei pysty selittämään, miten solut ”tietävät”, millaisiksi niiden pitää tulla ja mihin niiden pitäisi elimistössä asettua.

 Nykyään ymmärretään, että eläinlajin kehittyminen toiseksi lajiksi vaatisi muutoksia soluissa molekyylitasolla. Koska tiedemiehet eivät kykene osoittamaan, miten evoluutio voisi tuottaa edes yksinkertaisinta solua, onko mahdollista, että satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta olisivat voineet saada aikaan maapallon eri eläinlajit? Biokemian professori Michael Behe toteaa, että vaikka tutkimus on paljastanut eläinten rakenteesta ”odottamatonta, hämmästyttävää monimutkaisuutta, minkäänlaista edistystä ei kuitenkaan ole tapahtunut sen ymmärtämisessä, miten tuo monimutkaisuus voisi kehittyä älyä vailla olevien prosessien avulla”.

 Ihmiset pystyvät ajattelemaan ja tekemään päätelmiä, ja he ovat tietoisia itsestään. Heillä on moraalisia ominaisuuksia, kuten oikean ja väärän taju sekä kyky ilmaista anteliaisuutta ja uhrautuvuutta. Sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta eivät voi selittää näitä ihmismielen ainutlaatuisia ominaisuuksia.

 JOHTOPÄÄTÖS. Vaikka monet pitävät evoluutiota kiistämättömänä tosiasiana, kaikkia eivät tyydytä tämän teorian antamat selitykset siitä, miten elämä alkoi ja miten se kehittyi.

Harkinnan arvoinen vastaus

 Pohdittuaan todisteita monet ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että elämä on ylivertaisen älyn tuotetta. Yksi esimerkki on filosofian professori Antony Flew. Hän oli aiemmin ollut ateismin johtavia puolestapuhujia, mutta hän muutti näkemystään, kun hän perehtyi elämän käsittämättömään monimutkaisuuteen ja maailmankaikkeutta sääteleviin fysiikan lakeihin. Flew lainasi erästä muinaista sanontaa ja kirjoitti: ”Meidän on seurattava todisteita, johtivatpa ne minne tahansa.” Hänen mielestään todisteet viittasivat siihen, että on olemassa Luoja.

 Tässä kirjoituksessa aiemmin mainittu Gerard Hertel tuli vastaavaan päätelmään. Huolimatta siitä, että hän on korkeasti koulutettu ja luonut uraa hyönteistutkijana, hän sanoi: ”En nähnyt minkäänlaisia todisteita siitä, että elämää voisi syntyä itsestään elottomasta aineesta. Kaikessa elollisessa ilmenevä järjestyksellisyys ja monimutkaisuus sai minut vakuuttumaan siitä, että täytyy olla olemassa joku organisaattori ja suunnittelija.”

 Aivan kuten joku voi oppia tuntemaan taiteilijaa tarkastelemalla hänen teoksiaan, Gerard sai tietoa Luojan ominaisuuksista tutkimalla luomakuntaa. Lisäksi hän käytti aikaa siihen, että hän tutki Raamattua, jonka sanotaan olevan Luojalta saatu kirja (2. Timoteukselle 3:16). Hän huomasi, että se sisälsi tyydyttäviä vastauksia ihmiskunnan menneisyyttä koskeviin kysymyksiin ja käytännöllisiä ratkaisuja nykyajan ihmisten ongelmiin. Hän tuli siihen tulokseen, että myös Raamattu on peräisin ihmistä korkeammasta lähteestä.

 Gerard havaitsi, että Raamatun vastaukset ovat harkinnan arvoisia. Kannustamme sinua perehtymään niihin.