Siirry sisältöön

Tagaloginkielinen konventti Roomassa – ”Suuri sukukokous!”

Tagaloginkielinen konventti Roomassa – ”Suuri sukukokous!”

Tuhannet tagalogia puhuvat Jehovan todistajat kokoontuivat 24.–26. heinäkuuta 2015 historialliseen konventtiin, joka pidettiin Roomassa – yli 10000 kilometrin päässä Filippiineiltä, missä tagalogin kieltä pääasiassa puhutaan.

Euroopassa asuu arviolta yli 850000 filippiiniläistä. Jehovan todistajilla onkin Euroopassa noin 60 seurakuntaa ja pienempää ryhmää, jotka pitävät kokouksia tagalogin kielellä ja saarnaavat alueellaan oleville filippiiniläisille.

Rooman kolmipäiväisessä tagaloginkielisessä konventissa kaikki nämä seurakunnat ja ryhmät olivat ensimmäistä kertaa koolla yhdessä. Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluva veli Mark Sanderson, joka palveli aikoinaan Filippiineillä, piti 3239 läsnäolijan iloksi kunkin konventtipäivän viimeisen puheen.

”Suoraan sydämeen”

Vaikka osaisi jotain muutakin kieltä, on erityisen hyödyllistä olla läsnä omalla äidinkielellä pidettävässä konventissa. ”Ymmärrän englantia jonkin verran”, sanoo Eva-niminen yksinhuoltajaäiti, ”mutta tässä tagaloginkielisessä konventissa Raamatun opetus kävi suoraan sydämeen.” Eva asuu Espanjassa, ja säästääkseen matkarahat konventtia varten hän ja hänen kaksi lastaan päättivät, että he söisivät ulkona vain kerran kuussa eikä joka viikko, kuten he tavallisesti tekevät. ”Uhraus kannatti, koska tässä konventissa ymmärsin joka sanan,” sanoo Eva.

Saksassa asuva Jasmin pyysi vapaata töistä päästäkseen konventtiin. Hän kertoo: ”Viime tingassa minulle sanottiin, etten voisikaan lähteä, koska töissä oli niin kiire. Pysyin rauhallisena, rukoilin Jehovaa ja puhuin esimieheni kanssa. Onnistuimme järjestämään työt niin että pääsin konventtiin! Oli mahtavaa olla yhdessä muiden eri puolilta Eurooppaa tulleiden filippiiniläisveljien ja -sisarten kanssa.”

Monet Euroopassa asuvat filippiiniläiset kaipaavat paitsi kotimaataan myös niitä ystäviään, jotka asuvat eri puolilla Eurooppaa. Rooman konventissa monet heistä tapasivat jälleen toisensa, mutta nyt heistä oli tullut hengellisiä veljiä ja sisaria (Matteus 12:48–50). Fabrice sanoo: ”Sydämeni täyttyi ilosta, kun näin ihmisiä, joita tunnen ennestään!” Konventin loputtua eräs sisar huudahti: ”Tämä on ollut kuin suuri sukukokous!”