Synnyin köyhään perheeseen Albanian pääkaupungissa Tiranassa. Isäni oli rehellinen mies, joka teki töissä pitkää päivää elättääkseen meidät. Mutta raha oli silti aina tiukassa. Köyhyytemme tuntui minusta tosi pahalta. Suurimman osan lapsuudestani kuljin avojaloin, koska minulla ei ollut kenkiä, eikä ruokaakaan ollut aina riittävästi.

 Aloin varastella hyvin nuorella iällä, koska ajattelin, että siten auttaisin perhettäni. Lopulta jäin poliisin haaviin. Niinpä vuonna 1988, kun olin 14-vuotias, isä lähetti minut koulukotiin. Olin siellä kaksi vuotta ja opin hitsarin ammatin. Sen jälkeen halusin löytää rehellistä työtä, mutta en onnistunut. Albanian poliittisten ongelmien takia työpaikat olivat kiven alla. Turhautuneena ajauduin vanhojen kavereideni seuraan ja aloin taas varastella. Aikaa myöten minut ja kaverini pidätettiin, ja saimme kolmen vuoden vankeustuomiot.

 Vapauduttuani vankilasta jatkoin rikollista uraani. Albanian talous oli romahtanut, ja maa oli kaaoksessa. Noina epävakaina aikoina hankin paljon rahaa laittomuuksilla. Kerran erään tekemämme aseellisen ryöstön yhteydessä kaksi rikostoveriani pidätettiin, ja minä pakenin maasta välttääkseni pitkän vankeustuomion. Siinä vaiheessa olin jo naimisissa vaimoni Julindan kanssa ja meillä oli pieni poikavauva.

 Päädyimme Englantiin. Halusin tosissani aloittaa uuden elämän perheeni kanssa, mutta vanhat tavat istuivat tiukassa. Pian jouduin taas rikoksen polulle. Tällä kertaa sotkeuduin huumekauppaan ja pääsin käsiksi isoihin rahoihin.

 Mitä mieltä Julinda oli huumekaupoistani? Hän itse kertoo: ”Kasvoin Albaniassa ja haaveilin pääseväni köyhyydestä. Olin valmis tekemään mitä tahansa paremman elämän eteen. Ajattelin, että raha tekisi meistä onnellisempia, joten kannustin Artania valehtelemaan, varastamaan ja myymään huumeita – kunhan vain saisimme rahaa.”

 Vuonna 2002 elämämme muuttui äkisti ja toiveemme paremmasta tulevaisuudesta romuttuivat. Jäin kiinni suuren huume-erän hallussapidosta ja jouduin jälleen vankilaan.

 Raamattu alkoi vaikuttaa elämääni ennen kuin edes itse tajusin sitä. Vuonna 2000 Julinda oli tavannut Jehovan todistajia ja alkanut tutkia heidän kanssaan Raamattua. Minua ei kiinnostanut keskustella Raamatusta, koska ajattelin, että se on tylsää. Julinda kuitenkin nautti siitä. Hän kertoo: ”Kasvoin uskonnollisessa perheessä ja rakastin ja kunnioitin Raamattua. Olin aina halunnut tietää, mitä Raamattu opettaa, ja tutkin sitä innoissani todistajien kanssa. Monet Raamatun opetukset tuntuivat minusta järkeviltä, ja ne saivatkin minut tekemään joitain muutoksia elämässäni. Asenteeni rahaa kohtaan ei kuitenkaan muuttunut – ei ennen kuin Artan pidätettiin. Silloin heräsin todellisuuteen. Yhtäkkiä tajusin, että se, mitä Raamattu sanoo rahasta, on totta. Olimme juosseet epätoivoisesti rahan perässä, mutta se ei ollut tehnyt meistä onnellisia. Tajusin, että minun pitäisi noudattaa kaikkia Raamatun periaatteita.”

 Vuonna 2004 vapauduin vankilasta ja ajattelin palata takaisin huumebisnekseen. Julindan ajattelumaailma oli kuitenkin muuttunut, ja hän sanoi jotain, mikä sai minut järkiini: ”En kaipaa enää rahojasi. Haluan aviomieheni takaisin ja haluan, että lasteni isä on läsnä.” Järkytyin, mutta hän oli oikeassa. Olin ollut vuosia poissa perheeni luota. Ajattelin myös niitä monia vaikeuksia, joihin olin ajautunut, kun olin yrittänyt rikastua epärehellisin keinoin. Niinpä päätin muuttaa tapani ja katkaista yhteydet vanhoihin kavereihini.

 Todellinen käännekohta oli se, kun menin vaimoni ja kahden poikamme kanssa Jehovan todistajien kokoukseen. Siellä tapaamani aidot ja ystävälliset ihmiset tekivät minuun vaikutuksen. Lopulta aloin tutkia Raamattua.

 Opin Raamatusta, että ”rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tuon rakkauden takia jotkut ovat – – lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla” (1. Timoteukselle 6:9, 10). Tiesin kokemuksesta, että nämä sanat pitävät paikkansa. Kaduin katkerasti tekemiäni virheitä, jotka olivat vahingoittaneet perhettäni ja minua itseäni. (Galatalaisille 6:7.) Kun opin, miten paljon Jehova ja hänen poikansa Jeesus Kristus rakastavat meitä, aloin tehdä töitä muuttuakseni. Aloin ajatella toisia enemmän kuin itseäni ja vietin esimerkiksi enemmän aikaa perheeni kanssa.

 Elämästäni on tullut parempaa, kun olen noudattanut seuraavaa Raamatun ohjetta: ”Elämäntapaanne ei saa kuulua rakkaus rahaan. Tyytykää sen sijaan siihen, mitä teillä nyt on.” (Heprealaisille 13:5.) Nyt minulla on mielenrauha ja puhdas omatunto. Tämä on tuonut minulle iloa, jollaista en ole kokenut ennen. Avioliittomme on vahvistunut, ja perheestämme on tullut läheisempi.

 Ennen ajattelin, että olisimme onnellisia, jos meillä olisi paljon rahaa. Nyt tajuan, että rikokset ja rakkaus rahaan aiheuttivat minulle monenlaista tuskaa. Meillä ei ole tukuittain rahaa, mutta tunnemme saaneemme jotain paljon tärkeämpää: ystävyyden Jehova Jumalan kanssa. Se, että saamme palvoa häntä yhdessä perheenä, tekee meistä aidosti onnellisia.