Yhdysvalloissa asuva Brooke-niminen sisar teki koronapandemian aikana paljon kirjekenttää. Kirjoitettuaan kirjeitä puolentoista vuoden ajan joka viikko hän alkoi kuitenkin väsähtää siihen. Ainoa vastaus, jonka hän oli saanut, oli mieheltä, joka kielsi kirjoittamasta hänelle uudelleen. Brookesta tuntui, ettei hänen kenttätyöllään ollut paljoakaan merkitystä.

 Myöhemmin sisar nimeltä Kim, joka on töissä pankissa, kertoi Brookelle mielenkiintoisesta keskustelusta, jonka hän oli käynyt erään miesasiakkaan kanssa. Mies oli kertonut saaneensa Jehovan todistajalta käsin kirjoitetun kirjeen. Kävi ilmi, että se oli Brooken kirjoittama! Viikkoa myöhemmin mies palasi pankkiin ja kysyi Kimiltä, voisiko tulla kokouksiin, jotka tuossa vaiheessa pidettiin videoyhteydellä.

 Jonkin aikaa myöhemmin David-niminen veli kertoi Brookelle, että eräs mies hänen työpaikallaan oli saanut yhden Brooken kirjeistä. Mies oli erityisen vaikuttunut siitä, että se oli käsin kirjoitettu. Hän sanoi: ”Välittäisivätpä useammat näin paljon toisista ihmisistä.” David sai todistaa miehelle lisää ja tarjoutui tuomaan hänelle julkaisuja, jotka tämä ottikin mielellään vastaan.

 Kuultuaan nämä kokemukset Brooke sai aivan uutta intoa kenttätyöhön (1. Korinttilaisille 3:6). Kun kylvämme totuuden siemeniä, emme voi koskaan tietää, missä ne lopulta itävät (Saarnaaja 11:5, 6).